Hevosjuttuja ja vähän kirjoittajasta

Hei vain kaikki!

Eli tosiaan viime postauksessa kerroinkin palaavani takaisin hevosten pariin. Päätin tuossa muutama viikko sitten, että hitto, mä haluan takas valmennuksiin ja kilpailuihin. Siitä vain etsimään sopivaa hevosta ja diiliä, kun ei omaan riitä tällä hetkellä rahat eikä varsinkaan aika.

Kävinkin kokeilemassa neljää hevosta/ponia, joista yksi oli sitten ylitse muiden. Yksi tärkeimmistä asioista oli myös, millainen omistaja on kyseessä, ja tämä henkilö vaikuttaa mahtavalta ihmiseltä. Tästä uudesta hevosystävästäni kerron sunnuntaina lisää, kun meillä on edessä ensimmäinen yhteinen kouluvalmennus ja saan ehkä jotain kuviakin tänne!

Mutta, eiköhän se olisi aika kertoa, kuka täällä kirjoittaa. Vanhat lukijat tietävät suurinpiirtein, vaikka moni asia on muuttunut. Ja uudet lukijat tuskin jaksavat selata lähes seitsemän vuoden takaisiin kirjoituksiin!

Olen siis Suvi, 21-vuotias nuori nainen Espoosta. Asustelen täällä pienen karvaisen perheeni kanssa, johon kuuluu kaksi kissaa Neiti ja Danny, vanhoille lukijoille tuttu labbis Sandy ja vähemmän karvainen avomieheni.

Tulevien ratsastusvalmennuksian ohella kiirettä pitää, sillä olen opiskelija ja työssäkäyvä. Teen tällä hetkellä työharjoittelua eräässä ruokaravintolassa, jossa meneekin koko kevät. Siinä ohella olen baarimikko, ylä- ja ala-asteen sijainen, järjestyksenvalvoja.. Joulukuussa minusta pitäisi valmistua tarjoilija. Hommaa riittää! Mutta harrastuksena ratsastuksen lisäksi on kuntosali, minne yritän ehtiä viikossa niin monta kertaa kuin mahdollista. Golfia käyn kesäisin muutaman kerran treenaamassa, ja ehkä pelaamassa, mutta olen niin surkea siinä, ettei mene kuin hermot!


Enpä tähän hätään osaa kertoa sen enempää, mutta eiköhän lähdetä näillä liikkeelle. Lisään jossain kohti esittelysivun itsestäni etusivulle ja päivitän ratsastushistoriaani, niin löytyvät sitten sieltä kätevästi. En taida uutta blogia perustaa, vaan jatkan tähän, onhan täällä nyt kuitenkin niin paljon kaikkia ihania muistoja!

Palaillaan sunnuntaina, viimeistään maanantaina! Ja hei, edelleen kaipaisin jotain näppärää ihanaa ihmistä tekemään mulle uuden bannerin?

Uusia tuulia?!

Heippa vaan, pitkästä aikaa! Vieläkö täällä on yhtään enemmän tai vähemmän aktiivista seuraajaa?

Nyt muutaman vuoden ratsastus- (ja blogi)tauon jälkeen, on aika saapua niin sanotusti takaisin kehiin mukaan. Olen tässä lähiaikoina aktivoitumassa rakkaan harrastukseni parissa, ja sen mukana myös blogin. Olen tosiaan tässä muutaman vuoden pitänyt heppaharrastuksesta taukoa, eikä lifestylebloggaaminen ole juttuni, niin kirjoittaminenkin on jäänyt. Olenkin siis vähintään yhtä innoissani bloggailun palaamisesta arkeeni, kuin ratsastamisesta!

Kysymys kuitenkin kuuluu, jatkaakko kirjoittamista tähän vanhaan blogiin, vai perustanko kokonaan uuden? Mitä mieltä olette, jos täällä enää on lukijoita? Ulkoasu ja nimi tulevat ainakin vaihtumaan, otan ideoita vastaan ja jos jollain on intoa tehdä uusi ulkoasu, niin en pistäisi pahakseni lainkaan.

Näillä alotellaan, lupaan palata pian asian tiimoilta ja kertoa vähän lisää. Oma esittelykin kaivannee hieman päivitystä, hah!

Pikkupikku taukonen..

Blogin uudelleen pitäminenhän alkoi hyvin :D Okei, oon ollut kiireinen ja laiska, ei oo vaan huvittanut kirjotella tänne kun niin paljon kaikkea. Mutta nyt saatte vähän kuulumisia!

Eli tosiaan marrasuusta asti olen hypellyt Riinalla. On mennyt ihan hyvin ja todella huonosti. Kerta kerralta kuitenkin paranee, vaikka oma esteistunta on aivan perseestä, jonka takia oon saanu paskottua mun polvet ja alaselästä/taijostain vasemman puolen. Riina on kiva hypätessä, tarpeeksi haastava ja tarkka ratsastajasta. Onnistuimpa kerran tippumaankin siltä, tosin se tapahtui verkkalaukoissa kun veti jäätävät pukkipomput, jatkoi laukkaamista normaalisti ja muutaman askeleen päästä veti uudestaan yhtä hirveät kulmassa. Siinä vaiheessa lensin komeasti voltilla suoraan jaloilleni hevosen eteen :D Eli ei käynyt kummemmin!

Kuvaajia ei ole oikein ollut, ekalla tunnilla Jenna videoi kaksi videota ja otti muutamia kuvia, sitten Saanan kaveri Venla otti kuvia yks tunti. Enempää ei ole kuvamateriaalia, mutta onpa edes jotain.

Koulutunnit on mennyt huonosti. Mulla on aivan alkeiskurssilaisen olo, tai oikeastaan pahempi, koska oon ratsastanut niin pitkään et luulis jotain osaavan. Marraskuussa menin Sillalla paljon koulua, enkä ikinä päässyt jyvälle siihen poniin ennen sen lähtöä. Riina on toinen millä oon mennyt paljon, ja sen kanssa sujuu ihan kivasti yleensä. Reilu viikko sitten menin tallin uudella heposella Fazerilla, ja keskiviikkona menin Helinällä. Mulla on vaan yksi kysymys enää jäljellä: Miten ihminen on voinut ratsastaa kahdeksan vuoden ajan niin päin persettä, eikä kukaan ole aikasemmin siihen puuttunut? Tekis mieli vaan luovuttaa, mut ei anna luonne kuitenkaan periksi.

Mun suurimmat ongelmat ratsastuksessa: Polvilla jännittäminen, pakaroiden jännittäminen, vatsalihasten käyttö. Jos jännitän vatsalihaksia, kaikki muukin jännittyy eikä siitä tule mitään. Ongelma on ehkä miten oppia käyttämään eri lihaksia eri aikaan?

Varsinkin estetunneilla Riinalla on ärsyttävä tapa puskea kylkiedellä ja kytätä ulospäin, kun en saa tappijaloillani pohkeita tarpeeks hyvin sen ympärille. Tässä siis liioitellusti liikutan mun jalkaa, ettei lähtisi puskemaan niin paljon :D

pukin jälkeen :D

  ^ c: Venla Loimuvuori

Musta tulee taas esteratsastaja!

Viimeviikon torstaina olin tosiaan irtotunnilla. Odottelin saavani Riinan ratsuksi, mutta meninkin Sillalla -mikä sopi oikein hyvin. Meitä oli tunnilla vain kaksi, joka on aina ihan superia. Tehtiin oikeastaan koko tunti mukavaa tehtävää: pitkillä sivuilla avotaivutus ja lyhyillä sivuilla raviympyrä. Hetken päästä raviympyrät muuttuivat laukkaympyröiksi ja käyntiavot raviavoiksi. Alkutunti meni vähän siinä, kun mietin taas miten saada touchi tälläseen pikkuponiin Riinan jälkeen, enkä oikein jaksanut yrittää. Suuntaa vaihdettaessa kuitenkin ryhdistäydyin ja avot alkoivat sujumaan -paremmin jopa ravissa kuin käynnissä. Alkutunnin ongelmana oli myös ponin pompottava ravi, johon en päässyt oikein kunnolla istumaan. Riinan ravi on niin taivaallista Sillaan verrattuna, vaikkei Sillankaan ravi ole mikään vaikea :D Vasta loppuraveissa sain Sillan kunnolla rentoutumaan ja myötäämään, mutta olin kuitenin ihan tyytyväinen (loppu)tuntiin. Tehtävä oli kyllä kiva, sillä olen avoja mennyt viimeksi ehkä... kun Maara oli mulla? Eli reilu 1½ vuotta sitten.

Maanantaina palasin ihanan tutun ja turvallisen Riinan selkään. Tunnin aiheena oli sama kuin viime maanantaina -istunnalla vaikuttaminen ja askeleen pidentämistä ja lyhentämistä. Riina oli heti tunnin alusta alkean melko hyvä ratsastaa, vaikka puolet tunnista keräilin naruja ja annoin sen kulkea tooodella pitkänä :D Miran jatkuvan huomauttelun jälkeen sain vihdoin ratsastettua Riinaa vähän lyhyemmäksi ja melko hyvin avuille. Riina vaikutti kivan nöyrältä. vaikka vasempaan oli selvästi paljon jäykempi. Kuitenkin oma ratsastus ei ollut kovin kehuttavaa, ja siksi vähän harmittaa. En vaa jotenkin saanut itsestäni irti ja tuntui, että ratsastelin vähän puoliteholla. Lopputunnista sekin parani vähän, ja pääsin paremmin vaikuttamaan askeleen lyhennykseen istunnalla. Askeleen pidennykset sujuivat ihan hyvin koko tunnin ajan, loppua kohti parani. Laukat nousivat hyvin, mutta Riina on todella raskas kädelle, kun sitä yrittää vähän koota.Se yleensä kulkee pitkällä kaulalla pitkää laukkaa, joten lyhentyminen vaatii siltäkin kuitenkin aika paljon. Mutta mä vaan niin tykkään tuosta tammasta!

Ja otsikkoon: mä pääsen estetunneille! Miralla oli yksi paikka vapaana esteryhmästä, minä sitten täytin. Nyt pääsen viikottain hyppäämään, ihanaa! Oon aivan innoissani. Maaran myynnin jälkeen oon hypännyt kerran: Alkusyksystä Riinan kanssa ympyrällä olevaa pystyä. Ihana päästä kehittämään myös sitäkin osa-aluetta pitkästä aikaa. Jatkan kuitenkin myös maanantaisin koulutunnilla. Ensi su ja ma en pääse tunneille, kun lähden pikavisiitille Juankoskelle. Ensiviikolla varmaan menen korvaamaan, ja sitten sunnuntaina hyppäämään! Toivottavasti saan nakitettua jonkun kaverin kuvaamaan ;)

Alla vielä muutama laadukas karsinakuva viime maanantailta Riinasta, mutta ompahan nyt edes jotain. :D

Ihana otus!

Riina ja ratsastuskuulumiset

Aikasemmassa postauksessa kerroinkin jo, että samalla tallilla ratsastelen. Käyn kerran viikossa maanantai-iltaisin, niinkuin alusta alkaen olen käynyt. Tämän vuoden puolella erityisesti olen huomannut kehitystä omassa ratsastuksessani, mitä vertaan vaikka ensimmäiseen tuntiin Miran luona.

Ensimmäisen tunnin jälkeen kirjoitin näin: " Tunnilla mulla oli alkeiskurssilainen olo. Sain huomautuksia (niin opettajalta, kuin hevoseltakin) liian kovast/jännittyneestä kädestä, könöttävästä ja liian "korkeasta" kevennyksestä, katseesta ja mistähään muusta! Aina, kun käteni oli liian jännittynyt, kiskaisi Wille nenänsä pitkälle eteen ja muuttui itsekin jännittyneeksi."

Seuraavan tunin jälkeen sama laulu jatkui: ". Heti tunnin alussa Mira taas sanoi mun käsistä, että ovat liian jännittyneet. Rentoutin, ja kuului vaan "vielä! VIELÄ!" ja lopulta kauhistelin vain, että eihän mulla ole mitään tuntumaa. Mira sanoi, että poni on herkkä suustaan ja takapään täytyy toimia ensin, sekä ponin pitää luottaa käteen, että uskaltaa tulla tuntumalle."

Suurimmat ongelmat olivat siis etukönö, hartioiden jännittäminen, korkea kevennys ja vahva käsi/kädellä ratsastaminen. Vuoden mittaan tähän on keskitytty ja sitä on korjattu. Mulla on ollut aivan mahtavat palautteen antajat: Samu, ja erityisesti Wille. Willen kanssa mennessä ei auttanut muu, kuin keventää pystyssä ja hillitysti ja pitää hartiat rentoina ja käsi kevyenä. Kevään ratsastelin pääsääntöisesti Willelllä, ja sitä kehittyy aivan huomaamatta. Kesän lopussa Wille lopetettiin, ja aloin ratsastamaan Riinalla. 

Riina (Reliikvia) on kahdeksan vuotias eestinhevostamma ja säkää löytyy n. 160cm. Riinalla olin mennyt kerran aiemmin alkuvuodesta, kun se tuli tallille. En pitänyt Riinaa silloin mitenkään erityisen kivana, laiskempi tapaus kuin Wille, eikä mikään sporttiponin näköinen. Syksyllä menin kuitenkin uudemman kerran Riinalla puomitunnilla, ja silloin tykästyin poniin. Nyt olenkin muutamia kertoja lukuunottamatta mennyt ainoastaan Riinalla, ja tykästyn siihen vain aina enemmän ja enemmän. Vaikka se on vaikea saada pohkeen eteen ja asettumaan ja taipumaan, on se herkkä ja antaa välitöntä palautetta esimerkiksi liian kovista avuista pukittamalla. Tämä pieni palleroinen on jotenkin vain ottanut paikkansa sydämestäni :')

Riina on siis vähän hidas pohkeelle ja luistaa töistä jos ei vaadi kunnolla. Istuntaa kyllä kuuntelee todella hyvin, jos allekirjoittanut osaisi istunnallaan ratsastaa pikkasen paremmin. Hoitaessa kiltti, karsinassa yrittää vähän haahuilla vapaana ollessaan, mutta johdonmukaisella komentamisella asettuu aloilleen. Riina on oikein kiva ratsastaa, kun sen saa kunnolla pohkeen eteen ja käyttää oikean kokoisia apuja kuin tilanne vaatii. Yleensä siis pieniä, välillä ponskin jääädessä kyttäämään jotain tai uinumaan saa sen hereille vähän suuremmilla avuilla ja keskittymään työntekoon.

4.10 tallilla oli ratahrjoitukset, jossa menin C-merkin Riinalla. Rataharkkoja edeltävänä iltana olin Riinan kanssa tunnilla, joka meni täysin penkin alle. R oli totaalisesti pohkeen takana, ei nostanut laukkoja ja kun nosti, pukitteli. Seuraavan päivänä jännitti, mutta verkassa tapahtui mulle ahaa-elämys, jolloin tajusin, ettei tarvitse antaa niin suuria apuja. Pienet avut, jolloin laukkakin nousi käynnistä suoraan. Rata meni suht hyvin, vaikka mua jännittikin -oli aivan eriasia lähteä radalle hevosen kanssa jolta ei tunne "kaikkia nappuloita", kun oli viimiset kolme vuotta kilpaillut yhdellä ja samalla ponilla, jonka tunsi läpikotaisin. Rata meni kuitenkin ihan hyvin, oikeaan nousi aluksi väärä laukka, mutta sain sen korjattua. Laukkojen jälkeinen ravi oli turhan epätasaista ja kiireistä, mutta muuten olin aika tyytyväinen. Prosentteja tuli 60% ja tuomari oli kuulemma tykännyt tyylistäni ratsastaa. Ilman väärää laukkaa oltaisiin kuulemma saatu hevosen ja ratsastajan välisestä harmoniasta 7! Paperissa oli yksi 4 (oik. laukka) ja yksi 5 (lopputervehdyksessä Riina peruutti), loput kutosta ja seiskaa. Valmisteluista tuli sanomista -pitäisi vaan muistaa valmistella ajoissa, sekä istuntaa pitäisi saada jäntevämmäksi -eli todella keskittyä siihen istunnalla ratsastamiseen ja vatsalihasten kehittämiseen. Olin kuitenkin todella tyytyväinen itseeni ja Riinaan.

Tänään tunnilla koin jonkinlaisen läpimurron ratsastuksessani. Mira piti meitä pääty-ympyrällä, ja keskityttiin koko tunti istunnalla vaikuttamiseen. Ensin käynnissä lyhyttä ja pitkää käyntiä, vain istuntaa käyttäen. Sama ravissa, ja voin rehellisesti sanoa, etten ole ikinä tuntenut hevosen kulkevan paremmin allani. Riina oli pohkeen edessä, kuunteli aivan jokaista pienintäkin apua ja oli rento. Itse pystyin erityisesti ravissa istumaan satulassa, pakarat rentoina, vatsa tiukkana ja kädet, lonkat, reidet ja pohje rentoina. Käytin ratsastamiseen oikeasta istuntaani, enkä vain matkustellut. Oon vieläkin aivan euforisessa tilassa tunnin takia. Riina tuntui niiiiiin hyvältä, että odotan jo innolla seuraavaa kertaa. Välikäyntien jälkeen oli niin ratsastaja kuin hevonenkin vähän väsähtänyt, mutta sujui silti paremmin kuin aikaisemmilla kerroilla. Varasin torstaille ylimääräisen tunnin, sillä tahdon päästä harjoittamaan samaa asiaa niin nopeasti kuin mahdollista. Torstaina nähdään, sisäistinkö vihdoin istunnalla vaikuttamisen, ja sen jälkeen siihen pitää keskittyä miljoonia ja miljoonia kertoja, että sen oppii ja muistaa aivan jokaisessa tilanteessa.

Ekaa kertaa Riina selässä, alkutalvi 2013 c: Theresa N.

Ekaa kertaa Riina selässä, alkutalvi 2013 c: Theresa N.

Rataharkat 4.10.2013 c: Annika L.

Rataharkat 4.10.2013 c: Annika L.

Taputapu hieno ponski :) Rataharkat 4.10.2013 c: Annika L.

Wille kevät 2013 c: Annika R.

Rest in peace c: Annika R.

Blogin comeback

Jaahas, mistähän sitä alottaisi. Oon jo pidemmän aikaa miettinyt, että olisi kiva kirjoittaa taas heppablogia. Uuden aloitus tuntui tyhmältä -mielekkäämpää olisi jatkaa vanhaa. Saa nähdä inspaako blogin kirjoitus todella ja kuinka pitkään.

Tässä vuoden sisällä ei nyt ole kummoisia muutoksia tapahtunut. Landerin vuokraamisen lopetin varmaan joskus marraskuussa, ajanpuutteen ja pitkän matkan takia, kun en ehtinyt käydä ratsastamassa kunnolla koulun jälkeen ennen tunteja. MM-tallilla ratsastelen edelleen, ja oon ollut tyytyväinen. Kiva pieni ryhmä ja ihanat ihmiset, tuolla todella viihdyn. Vuosi sitten menin lähes aina Samu-ponilla, joka muutti vuoden vaihteessa. Sen jälkeen vakioratsunani toimi Wille, ihana jättiläinen, joka valitettavasti jouduttiin lopettamaan. Sen jälkeen olenkin mennyt pääsääntöisesti Riina-tammalla, tuo ihana eestinhevonen, joka onnistui kuin onnistuikin valloittamaan sydämeni. Riinasta lisää tulevissa postauksissa :) Viime viikon olin viime vuoden tapaan HIHSissä töissä, ja oli aivan huikea viikko.

Ratsastuksen suhteen kehitystä on tapahtunut paljon vuoden sisällä, ja mulla on todella suuri halu kehittyä lisää ja lisää. Aion todella panostaa tähän harrastukseen 101%, sillä mä haluan vielä joskus kilpailla kunnolla ja olla taitava. Maaran myynnin jälkeen ajattelin, että ei musta enää mitään voi tulla. Oon kuitenkin tajunnut, ettei pidä luovuttaa, enkä varmasti aio. Nautin täysillä jokaisesta hetkestä tallilla ja hevosten seurasta.

Lisäilen tähän muutaia kuvia vuoden varrelta, ja seuraavissa postauksissa aiheena ovat mm. HIHS, Riina ja oman ratsastuksen kehitys ja kesä 2013

PS. Banneri ja nimi tulevat muuttumaan, kunhan saisin aikaseksi. Jos täällä on innokkaita bannerintekijöitä, niin kertokaahan!

Hurmaava Wille ♥  c: Annika R.

Wille♥  c: Annika R.

Jaana&Kusko, Minö&Karisma c: Henna V.

Riina ♥  c: Jami P.

Eihän tästä tule yhtään mitään

Blogi taukoilee taas... En ole saanut ollenkaan ketään mukaan talleille kuvaamaan, joten olisi todella puuduttavaa kirjoittaa tekstiä miten ratsastus sujui yms. Ehkä palailen taas, jos jotain  kertomisen arvoista tapahtuu, tai jos saan jotain kuvamateriaalia...

Kysymyspostauksen voin kuitenkin tehdä, mikäli teillä on kysymyksiä. Joten teillä lukijat, on nyt taas mahdollisuus kysyä.

Back to the tuntiratsastaja!

Heippa taas pitkästä aikaa! Niinkuin otsikosta voi päätellä, musta tuli taas tuntiratsastaja, jee :)

Eli viikko sitten maanantaina olin Kirsimäen tallilla kokeilemassa, jos alottaisin siellä tunnit. Menin n. 170cm korkealla Wille-ruunalla. Wille on todella herkkä ihan joka suunnasta, mutta älyttömän kiltti. Tunnilla mulla oli alkeiskurssilainen olo. Sain huomautuksia (niin opettajalta, kuin hevoseltakin) liian kovast/jännittyneestä kädestä, könöttävästä ja liian "korkeasta" kevennyksestä, katseesta ja mistähään muusta! Aina, kun käteni oli liian jännittynyt, kiskaisi Wille nenänsä pitkälle eteen ja muuttui itsekin jännittyneeksi.

Tehtiin kolmikaarista, ja tunti ei sujunut osaltani kovin hyvin. Oivalsin kuitenkin paljon, joita pääsen nyt tulevina kertoina kehittämään, että musta tulee parempi ja reilumpi ratsastaja. Laukassa mulla oli hieman ongelmia, vaikka Willen laukka oli pienempi ja helpompi kuin Landerin, oli Wille niin eritavalla herkkä. Siellä piti olla aivan hiljaa ja rento, ja vaikka se olikin helpompi kuin Landerin, oli mulla tälläsenä pätkänä silti vähään ongelmia hallita mun kroppaa. Lopputunti kuitenkin sujui suht hyvin, sain kevennystä pystympään ja matalemmaksi :) Tykkäsin todella paljon Miran opetustyylistä ja tunti oli muutenkin kokonaisuudessa mukava.

Landerin kanssa menin tiistaina, perjantaina ja lauantaina. Tiistaina kaverini Jenna oli kuvaamassa, ja yritin keskittyäni siihen omaan kevennykseeni. Ei oltu Landerin kanssa kummatkaan oikein parhaimmillamme, muttei se nyt ihan hirveen huonostikaan mennyt. Pääosin ravailin keskittyen juuri siihen istuntaani ja kevennykseeni, ja jälkeenpäin huomasin kuvista, että mun kädet oli taas ihan päin jotain. Miksi se on niin vaikeaa keskittyä moneen asiaan kerrallaan yksin?! :D En laukannut ollenkaan.

Perjantaina kävin vain taluttelemassa hetkisen, annoin mössöt ja hoidin muutenkin hepsun. Lauantain ensin auttelin Landerin kengityksessä, ja uusien popojen kunniaksi lähdettiin maastoon. Ravailtiin ja käveltiin, ja Lander oli tosi nätisti! Ihanan rento ja hyväntuulinen. Kotiinpäin käveltäessä kuusikon takan haravoi nainen . jota en ehtinyt huomaamaan, joten Lander säikähti muutaman kerran haravasta tulevaa ääntä. Loppumetreillä myös puskasta hyppäävä kissa olli jännittävä pienen ponin mielestä ;)

Videot ovat niin pitkiä, etten viitsi niitä tähän alkaa lataamaan. Leikkelen niistä tänään jonkun koosteen teidä iloksenne :) Huomasimpa juuri, kun katselin noita videoita, että en anna Landerin liikkua yhtään takaa eteen -> ravi laahaa maata ja takajalat sipsuttaa. Itse olen TODELLA jännittynyt yläkropasta ja käsistä, ei ihme jos Landeriäkin vähän kiukutti. Pitäisi varmaan vihdoin ja viimeis uskalttautua ottaa Landerin kanssa tunti, sillä en saa itse millään huomioitua kaikkea mitä teen siellä väärin. Lander on iso hevonen, jolla on isot liikkeet, ja minä 160cm kääpiö joka on ratastanut koko elämänsä miniponeilla, ei ihme ettei yhtälö heti pelaa. Mutta ajan ja avun kanssa meilläkin alkaa varmasti sujumaan :) Landerilla menen taas torstaina ja lauantaina, tiedän ainakin seuraavaksi, että annan Landerin liikkua KUNNOLLA eteen, vaikka sillä on isot liikkeet.

Eilen mulla oli taas tunti, ja tälläkertaa sain mennä ponilla! :))) Olin ihan fiilareissa! :D Ratsuna toimi ihana poniruuna Samu, ja luulin että musta olis tullut jo täysin hepparatsastaja, mutta ei... Kerran ponityttö, ikuisesti ponityttö!

Tunnilla aloitettiin heti kolmikaarisesta, ensin käynnissä molempiin suuntiin. Heti tunnin alussa Mira taas sanoi mun käsistä, että ovat liian jännittyneet. Rentoutin, ja kuului vaan "vielä! VIELÄ!" ja lopulta kauhistelin vain, että eihän mulla ole mitään tuntumaa. Mira sanoi, että poni on herkkä suustaan ja takapään täytyy toimia ensin, sekä ponin pitää luottaa käteen, että uskaltaa tulla tuntumalle.

Lisättiin kolmikaariseen takaosan väistätys ulospäin kaarteisiin. Ne sujuivat melko hyvin, ainakin vasempaan kierrokseen. Sitten jatkettiin ravissa kolmikaarista, mutta ilman väistätystä. Oli niin paljon helpompaa käyttää apuja, pysyä pystyssä ja pitää kevennys hillittynä ponilla! Vaikka kyllä Samu-poni mua muistuttelin, jos aloin liikaa könöttämään eteen, nimittäin hidastamalla tai jopa siirtymällä käyntiin. Samu piti pitää kokoajan tarmokkaana, että takaosa oli aktiivinen, silloin poni tuli edestäkin kivasti tuntumalle. Jos nokka nousi, tiesi heti, että pitää ratsastaa eteenpäin ja takaosaa tarmokkaammin.

Laukkatehtävä aloitettiin lyhyen sivun keskeltä nosto, keskiympyrä laukassa jonka jälkeen raviin. Laukassa Mira käski mun ratsastaa paljon eteen, että laukka muuttui kolmitahtiseksi. Muutaman toiston jälkeen Samu alkoi kuumua ja ennakoimaan lyhyellä sivulla, joten tein aina välillä rauhoittavia voltteja ennen nostoja. Samaa tehtiin toiseen suuntaan.

Kulmissa Samu alkoi oikomaan, mutta sain loppua kohden korjattua sitä aika hyvin, kun en vain jäänyt matkustelemaan. Tämäkin tunti oli hirmu kiva, ja poni oli aivan huippu! Voin sanoa, että tämä ratsastustyyli on melko uutta minulle, olen tottunut ja "oppinut" ratsastamaan melko paljon kädellä, vaikkei niin pitäisi. Oon tosi onnellinen et päätin ottaa tunnin Miralta, ja alon käymään siellä. Tää on varmasti uusi luku mun ratsastustaitojen kehittymisessä. Mulla oli ja on edelleen ihan mahtava fiilis, vaikka tunsinkin eilen itteni ajoittain vähän poropeukaloks. Tästä ei oo suunta kuin ylöspäin :) Toivottavasti saisin ens kerralakin mennä Samulla, se oli niin kiva, haha. :D Tuntuu et olisin taas se sama 12-vuotias tyttö joka kävi tunneilla ja odotti joka tunnin jälkeen innoissaan seuraavaa tuntia, ja mietti kellä menee seuraavaksi. Mutta hei, kuka nyt ei olisi innoissaan, kun saa oppia?!

Anteeksi kilometrin mittainen teksti, yritän päivitellä vähän useammin :D Nyt kun blogin osoite on vaihtunut, epäilen, ettei vanhat lukijat ole löytäneet tätä. :/ Siispä kommentoikaa tähän, te vanhat lukijat, mikäli blogger on päivittänyt teille blogini uuden osoitteen/olette muuten vain löytäneet sen uudelleen!

edit // Lander lomailee, joten tällä viikolla en ainakaan pääse ridaamaan. 
ps. Ketkä on tulossa HIHSiin, tai oikeastaan Helsiinki UB horse show'n? Mut voi bongata siellä koko tapahtuman ajan, kuljen siellä ruskeavalkoinen pikee paita päällä ;)

Kuulumisia

Noniin, nyt on taas hetki aikaa, ehdin näpytellä vähän kuulumisia.

Landerin kanssa on sujunut hyvin, ja ei niin hyvin. Muutamia viikkoja sitten Lander alkoi tosissaan testaamaan mua, ja osa oli protestointia mun liian kovista avuista. Katriina kuitenkin on ollut muutaman kerran mukana, ja kertonut miksi Lander tekee niin kuin tekee. Pukittelu johtui osin myös testaamisesta, mutta myös mun omista pohjeavuista. Käytin pohjetta (tai oikeastaan kantapäätä) turhan napakasti, kun vähempikin riittäisi (Poniajat...). Lisäksi Katriina ja Sanna huomauttivat mun käsistä - sisäkäsi on ihan mun sylissä, ja oon siinä kokoajan kiinni. Silloin myös Lander on kokoajan aivan yliasettunut, sekä myös kiinni sisäohjassa. Katriinan ohjastuksella aloin kiinnittämään huomiota sisäkäteeni, ja ulkoapuihin. Lisäksi käteni ovat aivan liian takana, ja nyt pyrinkin pitämään niitä edempänä ja ylempänä. Ja se on tuottanut hedelmää! Nyt kun sisäistin nämä ongelmat, viime kerrat ovat menneet todella hyvin Landerin kanssa! Oon ihan uskomattoman onnellinenn, et saan vuokrata Landeria! Se on niin hieno hevonen, ja todella opettaa mua :) Landerikin on ollut nätisti, eikä ole kenkkuillut mitään. Silloin tietää ainakin, että ei voi ihan hirveesti tehdä päin honkia.

Tässä oli siis suurpiirteinen katsaus mitä meille kuuluu, seuraavan kerran menen sunnuntaina. Ratsastuksen jälkeen lähdetäänkin sitten ajamaan Porvooseen päin laukkiksiin (katsojina vain), ja ehkä käydään myös moikkaamassa Maaraa. :)) Ainiin, ja maanantaina mulla on ihka oikea ratsastustunti! Varasin eilen tunnn eräälle pienelleä tallille, missä järkätään pienryhmätunteja. Jos tunti nappaa, olisi tarkoitus aloittaa säännöllisesti siellä.

kävin taluttelemassa yks pv poikaa, toinen piehtaroi neljästi:))

ONSE KOMEE<3 td="td">

tästä huomaa hyvin käsieni ongelmat, varsinkin sisäkäden! Onneksi olen osannut nyt kiinnittää siihen huomiota. Nenäkin voisi kuski nostaa... 9.9.12

Ihana.. :DD Toinen yrittää saada kielen nenään!

Istuminenkin helpottunut valtamerilaivan kyydissä, vaikkei istunta täydellinen olekaan.

ja ne kädet..

Pitäisi saada joku kuvaamaan, niin voisin laittaa tänne miten mun kädet on parantunut! :)

Arki alkoi

Ja se näkyy postaustiheydessä.. Suuret pahoittelut, etten ole ehtinyt enkä jaksanut tulla postailemaan. Ensimmäinen viikko takan lukion toisen ..ihanan.. vuoden opiskelijana, mihin se loma katosi.. Mutta turhimmista löpinöistä heppailuihin.

Viimeviikon perjantaina menin Landerin. Tein käynnissä ja ravissa ihan perusjuttuja, hain taas vaan kunnon tuntumaa ja tein ympyröitä ja muutamia pysähdyksiä. Hetken ravailtuani kokeilin käynnissä muutamat väistöt, jotka meni aika hyvin. Kun aloin taas ravailemaan, Naksu yritti laukalle, ja kun pidätin, niin pukitti. Ihan pienesti, mutta kuitenkin, ihan selvä protestipukki kun en antanut pienen laukata! Kerran jopa nosti laukan, ja laukkasi ihan hiljaista koottua laukkaa voltilla, kun yritin epätoivoisesti siirtää sen raviin :D Hassu.

Kiitos Riialle kuvista :)

Maanantaina aika vähän aikaan maneesissa. En tehnyt ihmeempiä, mutta Lander oli tosi kiva! Myöhästyin bussista, joten jouduin kävelemään 5km >:( 5km siksi, koska kiersin vähän.. hups.

Eilen Naksun hoitaja Jemina olikin jo tallilla, ja hoidellut Naksun. Laitettiin yhdessä poni kuntoon, ja Jemina lupasi jäädä kuvailemaan meitä, vaikka oli ollut jo pitkään tallilla (Kiitos!). Aloitin käynnissä menemällä suoraa uraa, jotta pyöreys ja rentous säilyisi myös suoralla. Lander oli alusta alkaen tosi hyvä, vaikka aluksi kiukutteli, kun muistuttelin pohkeella, että niiden jalkojen kuuluu liikkua. Heitti jopa muutaman isomman pukin, selvää testailua, sillä ei ole kuulemma pitkään aikaan tehnyt sitä! Ei kiukutellut kuitenkaan mitään ihmeempiä, mutta vähän enemmän kuin viimeksi. Naksu kuitenkin tasottui siitä, ja varsinkin vasempaan oli hyvä. Oikealla se oli ehkä vähän sisäohjassa kiinni, mutta parani.

 Ravissa annoin ensin ravata pidemmällä ohjalla, ja kun otin ohjat takaisin kunnolla, Naksua kiukutti taas. Kuitenkin tasottui taas nopeasti, ja ravasi oikein kivasti. Välillä kyttäili maneesissa olevia esteitä, että joko hypättäis, mutta tajusi ehkä ettei me olla niitä hyppäämässä. Annoin Landerin kävellä hetken, jonka jälkeen menin taas uraa pitkin käynnissä, ja kun sanoin alussa, että Lander oli tosi hyvä, niin se vaan muuttui paremmaksi! Naksu oli ihan kevyt kädelle, kanto ittensä tosi hyvin ja samalla eteni. Ravissa vasempaan suuntaan sama juttu, olin ihan fiiliksissä! Se oli ihan tosi mukava ratsastaa. Oikeaan vaihdettaessa vähän jännittyi, mutta kierroksen aikana muuttui taas tosi hyväksi. Oli tosi kiva, kun pystyin nyt keskittymään omaankin asentoon ja käsiin, vaikkei mun istunta oo täydellistä noissa kuvissa nähnykkään :D Ravissa yritin mennä myös uraa pitkin, mutta pyörin paljon ympyröillä. Hetken siinä fiilistellessä siirsin käyntiin, ja jäin pääty-ympyrälle.

Nostin laukan ensin vasempaan, kun se on vaikeampi suunta (varsinkin laukassa). Lander nosti heti siististi vasemman laukan, ja laukkasi nätisti kestäen pomppivaa ratsastajaa :D Laukkailin ympyrällä, ja yritin lähinnä vain saada laukan rytmistä kiinni. Ehkä hivenen hiljempaa olisi voinut mennä, mutta hyvin meni muuten. Toiseen suuntaan Naksu nosti myös hyvin, ja laukkasi aluksi tosi hyvin. Sitten varmaan huomasi, kuinka mun ohjat roikkui, kun yritin siellä valtamerilaivassa olla mahdollisimman hiljaa, etten häiritse Landeria -> ohjat roikkui. Lander otti ja lähti, ensin yritti isolle ristikolle, sitten käänsin pois niin laukkasi toiselle puolelle maneesia. Sain onneksi suht nopeasti sen kiinni, ja rauhotin tilanteen. Nostin uudestaan laukan, ja muutama ympyrä meni taas hyvin, sitten Lander hyppäsi pystyyn ja haki vauhtia tulevaan pukkiin, pukitti ja lähti. Meikäläisellä lähti ohjat ja jalustimet, mut onneks pysyin kyydissä! Sain toisessa päädyssä Landerin taas kiinni, ja menin takaisin ja nostin laukan. Nyt Lander suostui laukkaamaan ilman temppuja ypyrällä, siihen oli hyvä lopettaa. Lander selvästi vain testasi ja kusetti minua, koska ei ole tehnyt tuollaista pitkään aikaan. Kai sitä uutta ratsastaa nyt pitääkin testata, mihin ne rahkeet riittää.. ;) Toivottavasti Lander oppi tästä kerrasta, etten mä aio sieltä vielä tippua, ja olisi enskerralla nätimmin :P Vaikka poika oli tänään muuten ihan SUPER. Loppuraveissakin Lander oli niiin hienoa poikaa, että! Jäi muuten kyllä tosi hyvä fiilis.

Oon myös mennyt nyt Viimalla muutaman kerran, ja eilen menin Viiman ja Landerin lisäksi kaverin ponin Sepon.

Kuvat ovat vähän sekalaisessa järkässä, mutta mitäpä tuosta. Kiitos Jemina kuvista!!