Riina ja ratsastuskuulumiset

Aikasemmassa postauksessa kerroinkin jo, että samalla tallilla ratsastelen. Käyn kerran viikossa maanantai-iltaisin, niinkuin alusta alkaen olen käynyt. Tämän vuoden puolella erityisesti olen huomannut kehitystä omassa ratsastuksessani, mitä vertaan vaikka ensimmäiseen tuntiin Miran luona.

Ensimmäisen tunnin jälkeen kirjoitin näin: " Tunnilla mulla oli alkeiskurssilainen olo. Sain huomautuksia (niin opettajalta, kuin hevoseltakin) liian kovast/jännittyneestä kädestä, könöttävästä ja liian "korkeasta" kevennyksestä, katseesta ja mistähään muusta! Aina, kun käteni oli liian jännittynyt, kiskaisi Wille nenänsä pitkälle eteen ja muuttui itsekin jännittyneeksi."

Seuraavan tunin jälkeen sama laulu jatkui: ". Heti tunnin alussa Mira taas sanoi mun käsistä, että ovat liian jännittyneet. Rentoutin, ja kuului vaan "vielä! VIELÄ!" ja lopulta kauhistelin vain, että eihän mulla ole mitään tuntumaa. Mira sanoi, että poni on herkkä suustaan ja takapään täytyy toimia ensin, sekä ponin pitää luottaa käteen, että uskaltaa tulla tuntumalle."

Suurimmat ongelmat olivat siis etukönö, hartioiden jännittäminen, korkea kevennys ja vahva käsi/kädellä ratsastaminen. Vuoden mittaan tähän on keskitytty ja sitä on korjattu. Mulla on ollut aivan mahtavat palautteen antajat: Samu, ja erityisesti Wille. Willen kanssa mennessä ei auttanut muu, kuin keventää pystyssä ja hillitysti ja pitää hartiat rentoina ja käsi kevyenä. Kevään ratsastelin pääsääntöisesti Willelllä, ja sitä kehittyy aivan huomaamatta. Kesän lopussa Wille lopetettiin, ja aloin ratsastamaan Riinalla. 

Riina (Reliikvia) on kahdeksan vuotias eestinhevostamma ja säkää löytyy n. 160cm. Riinalla olin mennyt kerran aiemmin alkuvuodesta, kun se tuli tallille. En pitänyt Riinaa silloin mitenkään erityisen kivana, laiskempi tapaus kuin Wille, eikä mikään sporttiponin näköinen. Syksyllä menin kuitenkin uudemman kerran Riinalla puomitunnilla, ja silloin tykästyin poniin. Nyt olenkin muutamia kertoja lukuunottamatta mennyt ainoastaan Riinalla, ja tykästyn siihen vain aina enemmän ja enemmän. Vaikka se on vaikea saada pohkeen eteen ja asettumaan ja taipumaan, on se herkkä ja antaa välitöntä palautetta esimerkiksi liian kovista avuista pukittamalla. Tämä pieni palleroinen on jotenkin vain ottanut paikkansa sydämestäni :')

Riina on siis vähän hidas pohkeelle ja luistaa töistä jos ei vaadi kunnolla. Istuntaa kyllä kuuntelee todella hyvin, jos allekirjoittanut osaisi istunnallaan ratsastaa pikkasen paremmin. Hoitaessa kiltti, karsinassa yrittää vähän haahuilla vapaana ollessaan, mutta johdonmukaisella komentamisella asettuu aloilleen. Riina on oikein kiva ratsastaa, kun sen saa kunnolla pohkeen eteen ja käyttää oikean kokoisia apuja kuin tilanne vaatii. Yleensä siis pieniä, välillä ponskin jääädessä kyttäämään jotain tai uinumaan saa sen hereille vähän suuremmilla avuilla ja keskittymään työntekoon.

4.10 tallilla oli ratahrjoitukset, jossa menin C-merkin Riinalla. Rataharkkoja edeltävänä iltana olin Riinan kanssa tunnilla, joka meni täysin penkin alle. R oli totaalisesti pohkeen takana, ei nostanut laukkoja ja kun nosti, pukitteli. Seuraavan päivänä jännitti, mutta verkassa tapahtui mulle ahaa-elämys, jolloin tajusin, ettei tarvitse antaa niin suuria apuja. Pienet avut, jolloin laukkakin nousi käynnistä suoraan. Rata meni suht hyvin, vaikka mua jännittikin -oli aivan eriasia lähteä radalle hevosen kanssa jolta ei tunne "kaikkia nappuloita", kun oli viimiset kolme vuotta kilpaillut yhdellä ja samalla ponilla, jonka tunsi läpikotaisin. Rata meni kuitenkin ihan hyvin, oikeaan nousi aluksi väärä laukka, mutta sain sen korjattua. Laukkojen jälkeinen ravi oli turhan epätasaista ja kiireistä, mutta muuten olin aika tyytyväinen. Prosentteja tuli 60% ja tuomari oli kuulemma tykännyt tyylistäni ratsastaa. Ilman väärää laukkaa oltaisiin kuulemma saatu hevosen ja ratsastajan välisestä harmoniasta 7! Paperissa oli yksi 4 (oik. laukka) ja yksi 5 (lopputervehdyksessä Riina peruutti), loput kutosta ja seiskaa. Valmisteluista tuli sanomista -pitäisi vaan muistaa valmistella ajoissa, sekä istuntaa pitäisi saada jäntevämmäksi -eli todella keskittyä siihen istunnalla ratsastamiseen ja vatsalihasten kehittämiseen. Olin kuitenkin todella tyytyväinen itseeni ja Riinaan.

Tänään tunnilla koin jonkinlaisen läpimurron ratsastuksessani. Mira piti meitä pääty-ympyrällä, ja keskityttiin koko tunti istunnalla vaikuttamiseen. Ensin käynnissä lyhyttä ja pitkää käyntiä, vain istuntaa käyttäen. Sama ravissa, ja voin rehellisesti sanoa, etten ole ikinä tuntenut hevosen kulkevan paremmin allani. Riina oli pohkeen edessä, kuunteli aivan jokaista pienintäkin apua ja oli rento. Itse pystyin erityisesti ravissa istumaan satulassa, pakarat rentoina, vatsa tiukkana ja kädet, lonkat, reidet ja pohje rentoina. Käytin ratsastamiseen oikeasta istuntaani, enkä vain matkustellut. Oon vieläkin aivan euforisessa tilassa tunnin takia. Riina tuntui niiiiiin hyvältä, että odotan jo innolla seuraavaa kertaa. Välikäyntien jälkeen oli niin ratsastaja kuin hevonenkin vähän väsähtänyt, mutta sujui silti paremmin kuin aikaisemmilla kerroilla. Varasin torstaille ylimääräisen tunnin, sillä tahdon päästä harjoittamaan samaa asiaa niin nopeasti kuin mahdollista. Torstaina nähdään, sisäistinkö vihdoin istunnalla vaikuttamisen, ja sen jälkeen siihen pitää keskittyä miljoonia ja miljoonia kertoja, että sen oppii ja muistaa aivan jokaisessa tilanteessa.

Ekaa kertaa Riina selässä, alkutalvi 2013 c: Theresa N.

Ekaa kertaa Riina selässä, alkutalvi 2013 c: Theresa N.

Rataharkat 4.10.2013 c: Annika L.

Rataharkat 4.10.2013 c: Annika L.

Taputapu hieno ponski :) Rataharkat 4.10.2013 c: Annika L.

Wille kevät 2013 c: Annika R.

Rest in peace c: Annika R.