Onnellinen jälleennäkeminen ♥

Olin vihdoin keskiviikkona katsomassa Pimpulaa. Oli niiin ikävä! Ihan käsittämätöntä, että viime tapaamisesta oli yli vuosi. Nyt en jätä niin pitkää väliä, vaan menen heti kesällä katsomaan tammaa.

Poni saa olla pihalla vapaana, kun ei karkaa. Aluksi se lähinnä keskittyi syömiseen, mitä nyt nopeasti nosti päänsä ja oli siinä hetken rapsuteltavana. Vähän ajan päästä se alkoi tulemaan luo, kun kuvailin sitä ja työnsi päänsä rapsutettavaksi. Se muisti vielä meidän nenäjutun (puhallan sitä turpaan, niin se nostaa päänsä mun naamalle ja ottaa mun nenän sen huulien väliin), ja hamuili pitkään mun naamaa :) Poni oli niin supersuloinen ja on selvästi tyytyväinen ja onnellinen <3 Sehän tässä on tärkeintä. Vuodessa se ei juurikaan ole ulkonäöllisesti muuttunut, vähän vaaleammaksi tullut. Oli niin ihana nähdä tamma pitkästä aikaa, ja nyt tiedän että sillä on hyvä olla!

Ja laittakaahan nyt kysymyksiä, voisin tehdä kysymyspostauksen. Kysymyksia voitte laittaa mistä vaan, mutta pidetään ne asiallisina. Lisäksi voitte toivoa jotain erityispostauksia, lupaan toteutella niitä!

Ja sanon jo nyt: HYVÄÄ UUTTAVUOTTA :)

mitä vastaan tuleekaan, ei toista sunlaista milloinkaan

it's too late to cry

GOD JUL TILL ALLA ! :)

Hyvää joulua kaikille <3 !!

Eipä oikeastaan oo muuta postattavaa, kun se, että pääsen katsomaan Pimpulaa luultavasti keskiviikkkona!!!! Ihanaa, mulla on ollut sitä niiiin ikävä. Eli heppapostausta luultavasti tulossa sittenkin.

Mutta vielä kerran: HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE JA ONNELLISTA JA SELVÄÄ UUTTA VUOTTA! <3

pimpula<3

Yli 200 lukijaa!

VAU, KIITOS todella paljon! Kiva tietää, että ihmisiä kiinnostaa meidän elämä :) Ja pahoittelut samantien pitkästä postailuvälistä. Ei ole ollut postattavaa, kun en oo koko viikkona päässyt tallille. Oon ollu tosi väsynyt kouluun, ja oikeastaan kaikkeen. Odotan innolla jo pian saapuvaa lomaa, saa nollata kaiken ja vaan rentoutua.

Riia on kuitenkin mennyt Maaralla, joten se ei ole seissyt. Torstaina lähtö landelle. Tulee taas hirmuinen ikävä ponia, mutta onneksi se on hyvissä käsissä!

Lupasin toteuttaa arvonnan, kun 200 on täynnä, mutta se jääköön seuraavaan postaukseen. Nyt tein kuitenkin viimetalven matskuista "kiitos" videon, hope you like! :)

Ja taas, laittakaahan jotain toivepostausehdotuksia, jos haluatte jotain lukemista joululoman ajaksi tänne. Voin toteutella niitä sitten landella, kun en pääse tallille.


Sitten kuulumisiin. Ylläolevan tekstin kirjoitin lauantaina, mutten saanut videota valmiiksi, niin en postannut sitä. Sunnuntaina olin taas pitkästä aikaa tallilla, mutten ehtinyt tehdä muuta, kuin harjata ponin perusteellisesti ja harjoteltiin vähän uutta temppua. Poni oli super hyvällä tuulella :)

Maanantaiksi olin pyyätnyt Kaktua hyppäämään Maaralla. Hoitelin Maaran aluksi pitkään Kaktua odotellessa, ja treenattiin lisää uutta temppua. Harjoittelun alla on siis tällä hetkellä harjan nostaminen maasta. Ollaan vast aloitettu harjoittaminen, mutta Maara ottaa kädestäni harjan jo käskystä suuhun, ja pitää sitä hetken.

Kaktu verkkaili ponin, kun kantelin esteitä. He hyppäsivät sarjaa ja yksittäistä, meni hyvin! Pari kertaa Maara pudotteli, mikä on harvinaista, mutta pohja oli aika liejuinen. Esteet oliovat lopuksi n. 70cm. Itekki menin viekä hetkeks selkään, ja Kaktu piti pientä tuntia mulle. Alun hangoittelun jälkeen poni jaksoi rentoutua, kun itse muistin pitää käden vakaana ja kiittää oikeassa kohdassa. Olen iha ok tyytyväinen, vaikka Maara oli melko epätasainen ja todella hidas edestä. Parani kuitenkin :) Laukka ei sujunut niin hyvin mitä aiemmin, mutta tuli muutamia todella hyviä pätkiä ja nostoja. Hyppäsin lopuksi muutaman kerran sarjan ja pystyn. Pystylle Maara hieman kiihdytteli ja mua vaan nauratti! :D

Huomenna olis tarkotus mennä tallille, mutten tiedä ehdinkö :( Koulu loppuu yhdeltä, ja seitsemältä alkaa joulujuhla yms. Onhan tossa välissä aikaa, mutta olis sata ja miljoona tehtävää, kun torstaina lähtö Juankoskelle. Toivottavasti ehdin, koska ponia tulee niiiin ikävä!

Kaktu otti muutamia videopätkiä maanantailta, lisäilen ne kun saan ne. JA MUISTAKAA TOIVOA ERIKOISPOSTAUKSIA!

SUPERman

Kalliorinteen kisat takana. Aamulla poni meni taas alle viidessä minuutissa koppiin, niin uskomatonta! Verkassa poni tuntu hyvälle, se oli taipuisa ja vetreä. Ja se tuntui suhtkoht rauhalliselta, vaikka viimeviikko on ollut melkein kokonaan pelkkää kävelyä.

Lähin 50cmin vikana, joten oli aikaa katella muiden ratoja. Arvosteluhan oli siis A.0.0, joten ajalla ei ole väliä, ja uusintaa ei ole. Radalla Maara kyllä viipotti sellasta vauhtia, että oli mulla taas naurussa pitelemistä. Se vaan puski menemään korvat hörössä ja lähes jokaiselle esteelle tultiin vastalaukassa! Kyllä hävetti, kun en saanut pientä ponia ruotuun, että olisin edes laukat saanu vaihtaa siististi :D No, rata meni kuitenkin puhtaasti ja ponilla oli hauskaa!


Huomaa heti, kun esteet menee alle 60cm miten poni ei enää keskity hyppäämään samalla tavalla. 50 senttisetkin se voi vaan hypätä mistä haluaa, mutta kun esteet nousee yli 60cm alkaa ponikin keskittymään. Pakkohan sen on, muuten se ei pääsis niistä puhtaasti yli. Vaikka meidän meno olikin aika vauhdikasta, eikä myötälaukkoja oikein tullut, jäi silti aika kiva fiilis :D Poni oli niiin söpö, ja sillä oli selvästi hauskaa!


Sen jälkeen aloin jännittämään Riian rataa. Mun sydän jyskytti niin lujaa Riian radan aikana, että olin varma sen tulevan sieltä läpi! Riia ja poni onneks hoiti omman hyvin :) Uusinnan tokavikalle harmittava kielto, mut se olikin aika haastava okseri, mihin moni muukin oli kieltänyt. Vikalle tuli kans harmittava pudotus etujaloilla, kun ei tullut paikkaa ja poni alkoi väsymään, niin ei jaksanut ponnistaa niin korkeelle, ettei is ottanu puomia mukaan. Ette voi käsittää, miten super onnellinen oon, kun niillä meni niin hyvin! Parempi muutama virhepiste, ja sujuvia hyppyjä, kun nollarata ja huonoja hyppyjä :)

Tässä vielä molempien radat!

Menneiden muistelua

 Ainiin ja teitä lukijoitahan on pian 200! Teitä on tullu hurjasti lisää lyhyessä ajassa :) Kyselkäähän nyt, niin saataisiin kysymyspostaus tehtyä!


Eksyin tässä taas pitkästä aikaa Ircg-galleria käyttäjälleni, missä sitten tuli selailtua ponista vanhoja kuvia. Tuli sitten ajatelleeksi kaikenlaista, että teki mieli ihan kirjoittaa.

Se on hassua, miten tietynlainen kaipaus täytti mut niitä kuvia kattellessa. Vaikka Maara oli kaukana, ja se oli kamalan riistävää. Silti sitä vaan arvosti enemmän, kun pääsi sitä niin harvoin katsomaan. En nyt tarkota, ettenkö enää arvostaisi Maaraa, tietenkin arvostan. Se ei vaan ole sellasta ihkutusta, mitä oli pikkutyttönä. Ja kun tiedän, että pääsen ponin luo aina, kuin haluan. Sitten toinen asia, mistä haiekus saattaa johtua, on meidän silloinen tiivis talliporukka. Meillä oli tietty porukka, joihin kuuluin välimatkasta huolimatta. Kaikilla oli suosikkiponit, ja niistä jaksettiin puhua illasta aamuun yön läpi, ja tallilla vietettiin koko päivä.

Ja ne kerrat, kun joku vanhempi kehui, kuinka hyvin ratsastan Maaralla, vaikkei koskaan ennen ollut nähnyt minua. Tai kuinka rauhallinen Maara mun kanssa oli. Ne oli niitä lauseita, joista pikkusena ei olis onnellisemmaks voinu tulla.

Tottakai olen hyvin onnellinen nyt, kun on tuo oma pieni pöllöponi ihan ikiomana lähellä, mutta kyllä se mennyt aika oli kuitenkin rakasta, ja hyvin opettavaista. Vieläkin ollaan yhteyksissä osan talliporukan kanssa, vaikka välit ovat vähän viilenneet. Onneksi tiedän, että pystyn heitä näkemään ja ystävyys on kuitenkin säilynyt. Kiitos teille <3

Mennyttä ei vain pidä jäädä murehtimaan. Tosin, empä itse nyt sitä murehdikkaan mutta ihan vinkiksi myös muille. Älä koskaan kulje taaksepäin, silloin et voi voittaa mitään. Muistoissa tietenkin voi aina palata, ja ne muistot ovatkin tärkeimpiä. Pää pystyyn ja etiäpäin!

Muistaakahan arvostaa niitä hoidokkejanne/omianne, sillä joku päivä koittaa jokaisen aika lähteä. Silloin, kun Maara ei ollut omani, osasin todella arvostaa niitä hetkiä ponin kanssa. Vaikka se ei ole enää samanlaista, muistan silti olla kiitollinen jokaisesta hetkestä ponin kanssa. Vaikka välillä menee huonosti, ja tuntuu ettei mikää onnistu, pitää vain olla kärsivällinen ja jatkaa yrittämistä!

Maara 2009, c: Nenna

2009

2009 tai 2010

Liina<3 2008

Tässä voisin vielä nopeasti päivittää. Eilen siis oli kärryt perässä. Alku oli hirveetä säätöö valjaiden kanssa, mut poni oli tosi kärsivällinen. Aluks ohjasajoin, ja poni meni tosi hyvin! Kerran hermostu ja käänty ympäri, ja lähti peruuttamaa hirveetä vauhtia yhen potkivan hevosen päälle, onneks ehtivät alta pois. :) Ite hermostuin siinä ja tuotin kokoajan painetta, niin siks ponikin meni paniikkiin.

Kärryistä ei sanonut mitään. Laitettiin ne aisalenkeistä läpi, ei sidottu kiinni. Poni seiso nätisti kokoajan, ja otettiin muutamia metrejä askeleita, ja poni ei ollut moksiskaan! Lungisti vaan käveli, ihanku ois tehny sitä aina. Kerran yritti kääntyä taluttajaa päin, niin peba otti aisaan kiinni niin otti vähän ripeämmän askeleen, muttei mitään muuta. On se vaan viisas! Ei otettu sitten treeniä enempää, kun suju niin hyvin. Hiljaa hyvä tulee! :) Mielummin liian varovaisesti, kun nopeasti ja elinikäiset traumat ponille.

Postailen sitten huomenna kisoista! Öitä kaikille tasapuolisesti :)

Erikoispostaus: Bloggaaja! (+kysymyspostaus)

Joskus syksyllä mulla oli kysely, minkä erikoispostauksen haluaisitte. Eniten ääniä sai esittely bloggaajasta. Kirjoitan sen nyt tänne, jonka jälkeen siirrän sen omalle välilehdelle.

Eli täällä ruudun takana kirjoittelee 16v tyttö Helsingistä, joka käy lukion ensimmäistä Helsingin kuvataidelukiossa. Perheeseeni kuuluu lisäkseni lihava labradorinnoutaja narttu Sandy, sekä iskä. Harrastuksia mulla ei heppailun lisäksi ole, jos dataamista, koiran kanssa lenkkeilyä ja syömistä ei lasketa.Olen myös lakto-ovo vegetaristi.

Tuossa hieman perustietoja, jotka taitavat olla melko tuttuja.

No, luonteestani. Olen kiltti, jopa liian kiltti. Pystyn helposti samaistumaan ihmisten tuskaan, jonka takia usein löydän itseni surullisena ja alakuloisena, vaikka omat asiat olisivat hyvin. Mahtava esimerkki siitä on, kun sain Maaran. Aluksi olin onneni kukkuloilla, mutta kun vanhat hoitajat puhuivat minulle/huomasin miten rikki he olivat, tunsin hirveää syyllisyyttä ja olin todella surullinen. Se meni onneksi nopeasti ohi, sillä ajattelin vain itsekkäästi, että vihdoin mun unelma tuli todeksi, ja oon maailman onnellisin. Näitä esimerkkejä olisi paljon lisää. Pystyn olemaan myös todella, jopa pelottavan vihainen jonkun ihmisen puolesta. Melkein vihaisempi, kuin itse "uhri". No, en nyt sentään mutta tajusitte varmaan pointin! Ja näiden kahden tunteen lisäksi osaan olla myös todella iloinen ja onnellinen jonkun puolesta.

Olen useimmiten erittäin positiivinen ja energinen. Jousimiehen luonneanalyysin mukaan "ikuinen optimisti". Vaikka osaan olla toisten puolesta surullinen, ja ihan omastakin puolesta, pyrin löytämään asioista aina hyvät puolet. Pää pystyyn ja kohti uusia seikkailuja! Ensivaikutelma minusta usein onkin positiivnen ja energinen ihminen, mikäli ei ole sattunut törmäämään minuun, kun olen kiukkuinen..

Siitä voitaisiinkin siirtyä vihaan ja negatiivisuuteen. Jos asiat ei suju, ei sitten millään ja kaikki kaatuu niskaan (oli se sitten vaikka se, että kengännauha katkesi vääränä päivänä) osaan olla hyvin kiukkunen ja negatiivinen. Joskus on vain päiviä jopa minulla, etten jaksa olla positiivinen. Harmillisesti purin ennen kiukkua viattomiin, mutta olen oppinut läksyni ja huomannut, miten ikävää se on, kun raivotaan turhasta, vaikket ole mitään tehnyt. Osaan jopa hieman säädellä kiukkuani, mutta anteeksi kaikki jotka joutuvat vihani uhriksi! Se on merkki siitä, että olette vaan niin läheisiä, että teille uskaltaa kiukutella turhastakin :) Ja jos et tiennyt olevasi läheinen, et luultavasti ole ja olet silloin luultavasti tehnyt jotain ansaitakseni kiukun! :D Mutta tää kuvaus oli aika.. vahva, sillon kun oikeesti on huono päivä. Osaan myös niellä kiukkuni ja etsiä viat itsestäni ;)

Osaan olla myös tarpeettomasti tai tarpeen tullen todella ärsyttävä, lapsellinen, tyhmä, idiootti, paskapää ja kaikkea mahdollista, mutta se kuuluu elämään. Kukaan ei ole täydellinen ja jokaisella on omat puutteensa ja virheensä :)

Sandy

Ystävät ja läheiset on mulle hirvittävän tärkeitä (no, aika monelle ylläri) ja en tiiä miten selviäisin ilman niitä. Mulle on tosi tärkeetä, et saan puhua mun murheista, huolista ja onnistumisista jollekkin. Tai, no ei jollekkin vaan ihmisille joihin luotan. Oon aika tarkka kenelle kerron asioita. Joissakin asioissa oon tosi avoin, mut joissakin tosi sulkeutunut. Esim. en ikinä vois kuvitella puhuvani mun asioista jollekkin koulukuraattorille tms. Joskus kasilla jouduin yhden asian takia mennä juttelemaan, ja olin koko ajan hiljaa ja lopulta, kun terkkari ja kuraattori kysyivat: "Tuliko nyt paha mieli kun asioita pengottiin?" Tiuskaisin että, NO TULI, JA MÄ LÄHDEN NYT! ja nousin vihaisesti ja paiskasin oven kiinni. Tempperamentti on kans yks aika vahva luonteenpiirre mussa. Ja itsepäisyys, ai että on ihana tapella isän kanssa, kun ollaan olemmat yhtä itsepäisiä.

Rakastan kaikkia rikossarjoja, joita tuijottelen. Liekko sitää johtuen, että pienenä noita kaikkia tuijottelin, mun unelma duuni olis poliisi. Oon kyllä sen haaveen jo haudannut, koska mulla on niin huono näkö, että pitäis mennä laserleikkaukseen enkä uskalla :< Joten ajattelin hakea lukion jälkeen yliopistoon lukemaan erityispedagogiikkaa. Eli haluaisin opettajaks. Ehkä erityisopettajaksa, tai sitten joksikin muuksi. En vielä tiedä, mutta onneks on vielä hetki aikaa.

Tykkään opetella hirveesti uutta, ja koulukin on ihan kivaa. Tosin aineet tai asiat, jotka ei kiinnosta yhtään, jäävät oman onnensa nojaan... Esimerkiksi kemia. Ja fysiikka. Onnistuin rakentamaan jonkinlaise asennevamman noihin aineisiin yläasteella, josta en oo päässyt eroon. Enkä edes halua, mua ei vaan kiinnosta. Toinen on historia. Mun mielestä on tosi puuduttavaa lukea menneisyydestä. Tottakai arvostan mitä on tehty meidän maan eteen, ja asioita jotka vaikuttavat meidän hyviin oloihin, mut silti en tykkää opiskella tai lukea historiaa. No, ihmiset tykkää eri asioista.On myös niitä kausia, kun tekis mieli vaa jäädä kotiin peiton alle, ja unohtaa kaikki.

Ompas tää teksti sekavaa. Ehkä parempi lopettaa tähän, kohta tässä ei ole mitään tolkkua.

Laittakaa ihmeessä kysymyksiä jos jokin jäi mietityttämään, ja voisin itseasiassa pitää taas kysymyspostauksen. Eikun kysymyksia taas vaan kehiin!

Kisakuvia ja hieman kuulumisia

Noniin, sain nyt loputkin kisakuvat, joten pääsen laittelemaan niitä tänne! Sannalle suur kiitos taas mahtavasta kuvaamisesta.

ei huvittanu olla paikoillaan :D

täääysiii

Lisää kuvateksti

<3

Sitten muihin kuulumisiin. Kärryily siirtyi taas, koska maanantaina ei ollutkaan postit auki! Käytiin sit Taijan&Sepon kanssa maastossa, ja ihanaa kun ensilumi oli maassa. Maara käyttäyti hyvin, niinkun aina, eikä pahemmin liukastellutkaan vaikkei hokkeja ole vielä. Pystyttiin siis menemään melko rankasti.

Tänään Riia menee, ja huomenna sit vihdoin saadaan ne kärryt perään! Perjantaina ehkä hyppään Riian kanssa puoliksi, kun saadaan kyyti lauantaina Kalliorinteelle kisoihin, jee! Ite meen 50cm, ja Riia menee 70cm. Mietin pitkään uskallanko ite mennä 70, mut aattelin et viime kisoissa se 60cm oli kuitenkin meiän eka puhdas rata ulkopuolisista (jos Kiteen ristikkoluokkaa ei lasketa...), niin mielummin lopetetaan kausi hyvään tulokseen. Ja ei, turha on kommentoida, että meen vaan kalastelemaan ruusukkeita -siellä on A.0.0 arvostelu, eli kaikki puhtaan radan saaneet palkitaan. Ei oo uusintaa, tylsää >:( Ehkä mun maailma ei kaadu siihen.. :D

Katsotaan kun ja JOS kisataan vielä ensikaudelle, niin mitä korkeutta mennään. Onhan meillä 70cm sujunut hyvin, kotikisoissa 0/4 ja Jokeralla 0/hyl, ja molemmat virheet täysin omia, joista olen hyvin oppinut! Viimekisojen johdosta oma itsevarmuus on palannut kisoissa Maaran kanssa, se taisi olla hieman kadoksissa. Tärkeintä on että uskon ja luotan meihin. Sitten Maarakin uskoo ja luottaa tehdä oman osuutensa :) Toi poni vaan on parasta mitä mulle on tapahtunut<3

JEE ONNEE MÄ 16V JA SUPERIPONI!!!

Huh, olipas mukava viikonloppu! Lauantaina tosiaan oli talli pikkujoulut ja tehtäväratsastuskilpailut. Oltiin Maaran kanssa tonttu ja poro. Kenttä oli ihan jäässä, niin radat arvosteltiin virhepsteiden mukaan, eikä ajan kanssa. Radalla oli peruutusta, kavaletti, pujottelua, takin laittoa ym.. Meillä meni tosi hyvin, vaikka Maara oli ihan säpäkkänä ja takinlaitossa vähän riehu. Sieltä sitten siirryttiin taloon juomaan ja syömään, sekä pelaamaan vaikka mitä leikkejä. Palkintojenjaossa kävi ilmi, että voitettiin Maaran kanssa vähimmillä virhepisteillä, jee! Maara sai paljonpaljon pipareita ja jouluomenoita, sekä koristeltiin sen ovi. Oli niin hauska ilta, kiitos kaikille :)

perus läski!

tonttu-ukot hyppiköön..

 

tässä vielä keijukainen ja satuponi :) ja sarven tein ite!

Tänään oli sitten kisat Gobbackassa. Maara meni traileriin 20 min(!), olin super iloinen. Sit tulikin _hieman säätöä kyydin kanssa, kun kaverin isä ei suostunutkaan ottamaan autoon ylimääräisiä, vaikka kaveri sanoi, että voi.. Siinä sitten Riian ja Sannan kanssa mietittiin, millä ihmeellä päästään Espooseen. Onneksi Sannan isä pääsi viemään meidät!

Riia starttas ekana, ja voi että ponilla oli virtaa! Rata oli mun mielestä ehkä vähän haastava, tai ainakin muutama kohta. Lisäksi puomit oli kamalan erivärisiä, heinäpaali este, laine yms.. Maara kuitenkin hyppäs kaiken mutisematta Riialla :)

Jännitin hieman omaa rataa, mutta päätin vain tuoda Maaran esteelle ja antaa sen hoitaa loput. Se toimi, ja saatiin puhdas! 7 jälkeen kuski vähän sekoili, ja oli hyvää vauhtia laukkaamassa kasin ohi. Onneks kuitenkin äkkäsin sen ajoissa, ja krhm hieman karulla käännöksellä päästiin sen yli. Hieno poni :) Uusinnassa baanatettiin, ja piti oikasta muutamasta kohtaa, mut se vähän jäi.. Oli vähän kova vauhti, nii en viittinyt ottaa riskiä. Radan jälkeen meidät kuitenkin kuulutettiin kolmansiksi, josta pudottiin yhdellä. Eli siis sijoituttiin neljänsiksi, hieeeeno poni! Olin niin super ylpeä ponista, mukava synttärilahja ponilta ;) Kunniakierroksella poni vähän kuskas, ja palkintojenjaossa ei malttanut pysytellä aloillaan, mut.. Pikkuvikoja! Esinnepalkinnoksi saatiin kylmä- ja lämpölinimentit, taskufikkari ja lippis! :D

Ponit koppiin, ja mitä! PONI MENI ALLE VIIDESSÄ (5!!!) MINUUTISSA KOPPIIN, hienoooo! Vitsit miten hieno juttu. Siinä ne sitten lähti tallille, ja me jäätin miettimään millähän me päästään tallille... Onneksi tallinomistaja suostu tulla hakemaan meidät... :D Mut oli kyl silti kiva päivä, kun kisatki meni niin hyvin :)

Nyt vihdoin tiistaina sit poni saa kärryt perään! Hihiiiii innolla odottaen.

<3

Videossa on vain perusrata, juuri perusradan viimeisen esteen jälkeen kamera sano ittensä irti :--( Huomatkaa meidän tyylikäst tie seiskalta kasille!



Lisäilen loput kuvat huomenna, kun saan ne :) Kiitos pikkujoulukuvista Paude, Jemina ja Riia, sekä kisakuvista Sanna ja videosta Paude.

PIPAREITA JA JOULUFIILISTÄ (unohtamatta taikasauvaa..)

Helloouu! Tässä näin fiilistellään joulumusiikin tahdissa Riian kanssa piparin tuoksuisessa talossa! Tehtiiin pipareita varmaa 2 tuntia, vaikka meillä oli valmistaikina.. Ei enää piparin leivontaa, kiitos! Tehtiin ponille iiiso sydänpipari, jossa lukee (vaaleanpunaisella!!) tahnalla sen nimi. Toivottavasti saadaan se jotenkin kiinnitettyä karsinan oveen, ja toivottavasti se pysyy siinä.. Ettei ohimenevä poni nappaa välipalaa :D

Ja oltiin tänään siis shoppailemassa Riian kanssa, niinkuin eilen kerroin. Kaikki tarpeellinen (lue: ja vähemmän tarpeellinen) lähti mukaan. Tarjoustalossa käytiin myös ostamassa meille ihan ihmisille asusteita huomisia pikkujoulupukuratsastuskilpailuja varten :DD  Riia ja Maara ovat keijuja, joten matkaan lähti taikasauva, vaaleanpunaisia tekokukkia, joulunauhaa ymym.. Itelleni ostin toooosi seksikkään ison punasen mekon(?) tai jonkun sellasen.. Haha ollaan niin tonttuja huomenna Maaran kanssa!

.....Enkä voinu vastustaa kiusausta: hööksin alekorissa oli IHANAT blingbling meksikolaiset PUOLEEN HINTAAN!! Alkuperäinen hinta oli 54,50e joten maksettavaa jäi vain 27,25e... Ne on ihanat... :>

tämmöset kumiohjilla<3

Riia ja Suvi piparit... :D

muotoilu: suvi koristelu: suvi ja riia

Kaverille ja sen hepalle pipari, muotoilu ja koristelu by suvi!!!

Tämä myös yhdelle tallilaiselle, muotoilu ja koristelu still by suvi

kasa pipareita, by riia ja suvi

Kännykkä laatu, mut koittakaa kestää .___. Maara piparista tulee sitten kuva huomenna, jos saadan sen karsinaan oveen viritettyä. Nyt me lähdetään syömään nuudeleita ja vadelmakakkua!!


Vaikkei olekkaan lunta, niin hyvin ollaan päästy virittäytymään joulutunnelmaan! Pipareita ja joulumusiikkia, kokeilkaa tekin :)

PONIN AIKAINEN JOULU! ..eiku

Ja edelleen saa JA PITÄÄ laittaa joulukuun postausehdotuksia! Tiedän että moni siellä ruudun toisella puolella seurailee meitä!


Hihii, saan huomenna rahaa, että voin shoppailla ponille! On ne synttärit kivat (..jotka on tosin vasta sunnuntaina, mut..). Miten kaikki ostokset on Maaralle? Hehe ups.. Mutta listaan tähän mitä poni huomenna saa! Ne onkin sitten ponin joululahjat, enää ei saa muuta kuin aattona piparia ja herkkuja. (Ja vielä yyyyhde kivan yllätyksen, jota en paljasta vielä..:))

Heijastinratsastusloimi, jota oon pitkään himoinnut...

....samaten bootsit<3

Kulkussetti lauantain pukuratsastuskisoja varten, ja jouluksi muutenkin

Lauantaita varten poron sarvet... :D

... ja mulle lakki!

ja sitten vielä luultavasti tämä -tai ainakin jok uusi- riimu :) Tähän tulee mukaan myös samaan sarjaan kuuluva naru.

Sitten käydään vielä Riian kanssa tarjoustalossa ja idän ratsussa, jos sieltä löytyisi jotain!

Tänään tuuppailin ponilla lähes 2h, kun ei oikein ottanut sujuakseen. Asettuminen oli hiiirmu vaikeaa pienin ponin mielestä vasemmalle, vaikka alkuun asettui ihan hyvin. Kuitenkin laukoissa poni oli taas super, varsinkin vasempaan. Tein taas paljon suoraan laukasta pysähdyksiä ja rauhalliseen raviin siirtymisiä. Avo ja väistöt sujuivat jopa ravissa lopulta! Loppujen lopuksi jäi ihan hyvä fiilis, vaikka meinas pinna palaa jossain välissä. Onneksi sain itteni rauhoittumaan nopeasti, ja oli taas paljon helpompaa :)

Toiveita?

Huomenna on jo joulukuu, muttei edes ensilumi ole tänne satanut. Olisi kiva päästä jo hankitreenaamaan, pyörimään lumessa ja hiihtoratsastamaan. Ehkä se lumikin sieltä vielä saapuu..

Onko teillä jotain toiveita joulukuun postauksille? Jotain joulukalenteria kaavailin, mutta tunnetusti en ole tekniikan ihmelapsi, enkä mitään monimutkaista voi loihtia. Sen sijaan voitte laitella toivepostausehdotuksia, ja toteuttelen niitä joulukuun mittaa. Ja jos teillä on jotain muutakin toiveita/ehdotuksia, niin antaa tulla vaan.

c: Emma L.

Tässä muuten juuri katselin meidän viime keväistä koulurataa, ja voivoi.. Miten ihmeessä oon voinut saada 60% ja rapiat sillä menolla. Istun kamalasti, poni intoilee vähän liikaa ja ohjat roikkuvat.. No, onneksi se on mennyttä ja niille on mukava nauraa jälkeenpäin, varsinkin kun kehitystä on tapahtunut. Haluaisin vielä tämän vuoden puolella jonnekkin koulukisoihin, mutta voi olla aika harvassa.. No, ensivuoden alussa viimeistään.

Oon pohtinut muutenki aika paljon tota kisaamisjuttua. Ajateltiin nyt kuitenkin kierrellä noita pikkuluokkia, kun Riiakin taas innostui kisaamisesta ja omakin kisainto nousi. Pääsääntöisesti sitä 60cm:iä, koulussa sitten helppoo ceetä ja myöhemmin beetä. Saa nähdä, mitä ensvuos tuo tullessaan.. Maara kuitenkin hyppää sitä 60cmiä ja 70cmiä ratana mielellään ratsastajan kanssa. Kuskin pitää vain olla tarkka omasta ruumiistaan, ja pitää painopiste oikealla kohdalla -myös alastuloissa.

Näihin mietteisiin näihin tunnelmiin ja nyt -areena on teidät arvon lukijat! Laittakaahan paljon toivepostausehdotuksia ja toiveita muutenkin! Hyvää joulun odotusta <3

c: Katriina R.

Oli muuten vielä pakko laittaa tämä, kun bongasin sen facebookista. Joku on kirjoittanut kauniin pätkän hevosesta, ystävästä.

Aina silloin joku kehtaa sanoa "Piristyisit, sehän on vain hevonen" tai "Tuo on aika paljon rahaa vain hevoseen." Näin sanovat eivät ymmärrä kuljettua matkaa, kulutettua aikaa, eivätkä kuluja, jotka liittyvät "vain hevoseen".

Jotkut hienoimmista hetkistäni liittyvät "vain hevoseen". Monia tunteja on kulunut ja toisinaan ainoa kumppanini on ollut "vain hevonen", mutta kertaakaan en tuntenut itseäni sen takia vähäisemmäksi.

Jotkin surullisimmista hetkistäni ovat johtuneet "vain hevosesta," ja noina pimeyden päivinä, "vain hevosen" lempeä kosketus antoi minulle lohtua ja syyn voittaa tuo päivä.

Jos sinäkin ajattelet, että sehän on "vain hevonen," ymmärrät varmasti myös sanonnat kuten "vain ystävä", "vain auringonnousu" tai "vain lupaus".

"Vain hevonen" tuo elämääni sen aidoimman ystävyyden, luottamuksen ja puhtaan, pidättelemättömän riemun.

"Vain hevonen" tuo esiin myötäelämisen ja kärsivällisyyden, jotka tekevät minusta paremman ihmisen.

"Vain hevosen" vuoksi nousen aikaisin aamulla, teen pitkiä maastolenkkejä ja katson odotuksella tulevaisuuteen. Joten minulle ja kaltaisilleni "vain hevosen" omistaville ihmisille, se ei ole "vain hevonen" vaan tulevaisuuden toiveiden ja unelmien ruumiillistuma, menneisyyden rakkaimmat muistot ja puhdas riemu tässä hetkessä, juuri nyt.

"Vain hevonen" tuo minusta esiin sen mikä on hyvää ja ohjaa ajatukseni pois itsestäni ja päivän huolista.

Seuraavan kerran kun kuulet sanonnan "vain hevonen", hymyile - koska he "eivät vain ymmärrä".

HALUAA JO LUNTA

Huuupsis, anteeks postailutauko! Empä tässä nyt selittele mitään, ei oo vaan huvittanut postata :D

Viimeviikko on aika hämärän peitossa.. Tosi hämärän. En muista arkipäivistä mitään! Torstaina taisin tehä maastakäsin hommia aika paljon ja pitkään. Poni toimi ihan kivasti, mutta ei niin hyvin mitä olisin toivonut. Sinä päivänä myös kastuin aivan läpimäräksi hakiessani yhtä ponia sisään, joka ei ollut...hmm yhteistyöhaluinen. Lauantaina tuuppailin aluksi, ja poni oli aivan superr. Otin heti kunnon tuntuman, enkä pitänyt nauhoja pyykkinaruina, niin heti tuli muutosta! Tunsin kokoaja ponin suun, se oli nöyrä eikä vastustellut tuntumaa. Tein vähän aikaan käynnissä hommia. Ravissa tein ympyröitä, pysähdyksia jne. Maara kuunteli niin hyvin istuntaa! Laukassa se laukkas tosi nätisti ja kootusti, ja sain sen pysähtymään lähes suoraan laukasta. Se tunne!

Tuuppailujen jälkeen aloin hyppäämään kolmen esteen innaria. Aluksi kaikki oli pikku ristikoina, kunnes nostin viimisen pystyksi. Aluksi Maara kielsi, sen jälkeen ratsastin ite ohi kun askeleet meni sekaisin jo ekalla, ja kolmannella kerralla Maara meni ite ohi. Sit aloin ratsastamaan, ja päästiin yli. Nosteltiin loputkin esteet pystyiksi, ja sit ei onnistunut ei millään. Ite en ollu ihan täysillä mukana ja Maara alko ennakoimaan. Muuteltiin välejä sitten niin, että joka esteen väliin tuli yksi askel ja sitten alko sujumaan. Maara oli ihan super. Mun ei tarvinnut ite patistaa yhtää, kunhan toin vaan esteelle niin poni hyppäs kiltisti. Hieno poni!

Sunnuntaina Riia meni, ja maanantai oli vapaa, kun tulin kipeäksi.. Tänään oli pakkasta ja kaikki oli jäässä! Oli niin nätti ilma, kun pääsin aikaisin tallille. Kenttä oli kova, niin mentiin maastoon. Aluksi harjailin ponin melko piktään karsinassa, ja se oli jotenki tosi höpsö ja rento siellä. Istuskelin karsinassa pitkään vaan rapsutellen sitä.

Tein aluksi tiellä väistöjä ja avoa, että Maara joutui vähän keskittymään. Maara oli tosi nöyrä ja kulki ihan pyöreänä ja rentona. Se kuunteli mun jokaista apua, ja pyöreys ja rentous säilyi ravissakin! Siinä hetken fiilistelin, jonka jälkeen annoin ponin venyttää askeltaan. Maara oli tosi hyvällä tuulella, ja meillä oli niin kiva maasto! Laukkailtiin muutamia ylämäkiä, jonka jälkeen lähettiin metsäpolkujen kautta "koskelle." Siellä hetki ihmeteltiin ja pyörittiin, jonka jälkeen samoiltiin metsikössä ja lähettiin purtsilla laukkailemaan. Kotiinpäin mentiin sitten asfalttitietä pitkin, jossa oli huurjan pelottava harmaa pömpeli! Tulin alas ja näytin sitä Maaralle, niin se ei ollut enää pelottava. Jatkoinki matkaa jalan, ja ravailtiin loppuravit maastakäsin.

Oli niin superkiva maasto, tommosia lisää<3 Poni ei hötkyilly oikeestaan yhtään turhia, ja oli niin positiivisella asenteella! Ainiin, onnistuin tippumaan kerran, kun laukassa kokeilin kääntää ponin ympäri melko kapealla tiellä, no ponihan käänty, mutta itse epäilevänä en ollut mukana ja kupsahdin alas.. :D Poni vaan katto "Aijaa, eka käsket kääntyä ja sitten tiput. Just joo!"

Jes, meidän valjaat on tullut! Toivottavasti saan haettua ne huomenna postista. Päästään sitten vihdoin aloittamaan kärryily. Olis ihanaa jos tulis jo lunta! Nyt alkaa pikkuhiljaa kyllästyttää muta ja pimeys. Ja kohta on joulukin, poni saa parhaimman joululahjan ikinä!

Anteeks lievästi sekava teksti, oon vähän pihalla :'D

Tässä muutama videopätkä viime päivistä. Ja laatukuvia!

AINIIN, melkein unohdin. Lauantaina on tallin pikkujoulut, jossa on pukuratsatuskisat! Ja sunnuntaina mennään Espooseen estekisoihin 60cm :)

mun mussukat<3

pelottava pömpeli