Nippelitietoa

Hei, olet ehkä uusi lukija, joka ei ole vielä ihan kärryillä mitä blogissa tapahtuu? Ei hätää, tämän luettuasi olet melko perillä asioista. Aloitin blogin n. 2 vuotta sitten "lifestyle"-blogina, mutta kun sain oman ponin, muuttui se kokonaan poniblogiksi. Nyt, kun myin rakkaan ponini 16.5.2012, on aika siirtyä elämässä eteenpäin ja ottaa uusia haasteita vastaan. Tällä hetkellä ratsastan kerran viikossa tunneilla.

vanha ponini Maara, rakkain aina.

Nimi: Maara II "Maara"

Syntymäaika: 25.7.1999, Viro

Rotu: Tilastoksi rekattu, 25% shettistä & 75% eestinhevosta

Säkäkorkeus: 123cm

Väri: Vaaleanrautias, sek rungossa, epäs. lsi, jpku

Jälkeläiset: "Iitu"

Tuotu Suomeen 6.5.2005

~Meidän tarina

Eli muutin Helsingistä Turkuun joskus 06 kesällä tai syksyllä, en muista tarkkaan.. Syksyllä 2007 kaverini vei mut Metsäkylän ratsastuskeskukseen, missä sit näin Maaran. Olin silloin 11-vuotias.

Maara oli satulahuoneeseen johtavassa 'käytävän' varrella karsinassa, missää oli ylä- ja alaovi erikseen. Olin menossa siitä ohi, kun huomasin Maaran nurkassa korvat niskassa liimaantuneena.

Eka reaktioni oli "IHANA! Kuka toi on???" Kaveri sit vastas: "Maara. Varo, se sit puree."

Mulla on aika hämäriä muistikuvia noilta ajoilta, en siis muista oikestaan mitään tarkkaa.

Ainakin aloin käymään tallilla useemmin, ja aina olin siinä karsinan edustalla rapsuttelemassa Maaraa korvan takaa. En mä uskaltanut muualle koskea sitä, kun kaulaan ja harjan juureen kun se näykki ja uhitteli, kun olin niin pieni ja kokematon. Siinä saatto vierähtää muutama tuntikin, et vaan olin siinä ja rapsuttelin. Mulle oli ihan törkeen iso juttu, et uskalsin pussata sitä kaulalle tai silittää turvasta. Se varsinkin, kun ekan kerran pussasin sitä turvalle, aww söpöä.

Sit rohkaistuin ja menin kysymään pelottavalta ratsastuksenopettajalta, että saanko harjata Maaran. Luvan sain, ja intoa puhkuen otin karsinan edestä riimun ja narun ja avasin oven. Siihen mun matka sitten jäikin, poni tuijotti mua korvat luimussa ja turpa pitkällä edessä karsinan nurkasta. Seison siinä vaan enkä uskaltanut mennä hakemaan sitä, pyysin kaveriakin avuksi, mutta se ei suostunut edes tulemaan sisälle karsinaan.. Pahaksi onneksi ratsastuksenopettaja käveli siitä ohi ja tokaisi " No, älä harjaa sitä sit jos et saa kiinni." Pettyneenä suljin oven ja laitoin riimun takasin paikalleeen.

Sit yks päivä kyttäilin siinä ovella, kun Maara tuli tunnilta ja ratsastaja pyys mua harjaamaan Maaran, kun sillä oli kiire. Poni oli valmiiksi kiinni joten mä otin harjan ja menin harjaamaan :D Ja kauan harjasinkin! Olin niiiin onnellinen ja innoissani eikä pelottanut yhtään! Siitä lähtien mä sit aina tallille tultuani menin kysymään luvan, saanko harjata ponin ja aina harjasin sitä yli tunnin. Uskalsin ottaa sen ite myös kiinni. Muistan kun Maaran hoitaja aina oli tulossa harjaamaan Maaraa ja mulkoili mua vihasesti kun näki mut siellä karsinassa jo harjaamassa.. :D

Sit otin itteäni niskasta kiinni ja menin tallinomistajan juttusille, voisinko ruveta hoitamaan Maaraa. Lupa tuli sieltä, mutta vielä piti sopia vastuuhoitajan kanssa. Menin sit yks päivä tallille, kun vastuuhoitaja oli liikuttamassa Maaraa ja kysyin hoitopäivää, ja sain yhden. Torstaisin aina hoidin Maaran ihan "luvallisesti", tosin taisin mä joka päivä käydä muutenkin tallilla rapsuttelemassa ja välillä harjaamassakin sen :D Sillon pikkusena jo tuntu, et mulla on ihan erityinen suhde tohon poniin ja me ollaa kun luodut toisillemme ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä ja ties mitä tollasta pikkutytön hölinää. Mut tietty sillon, kun kiinnyin siihen niin nopeesti, enkä koskaan oo ollu sellanen "vaihtelija"-tyyppi, niin se tuli vaan niin tärkeeks.

Ekaa ratsastusta mä en muista vaikka kuinka yrittäisin. Muistan, kun mua vaan varoteltiin et "se sit ryöstää" kommenteilla, mut en välittäny. Kaverit sanoo, et menin Maaralla ekan kerran 2007, mut en muista kun vasta 2008 ratsastuksen. Tosin niin iso osa mun muistista on pyyhkiytynyt joulukuu 2007 jälkeen, et en ihmettele vaikken muistaiskaan. Kun en ite sille mitään voi et mun mieli on pyyhkinyt tai vaan "piilottanut" muistikuvat 2007 loppuvuodesta taaksepäin ilman mun omaa tahtoa, mut ei siitä sen enempää.

Kuitenkin, sen muistan et ihmettelin niitä kommentteja koska Maara oli suhtkoht rauhallinen, oli se sit 2007 tai 2008. Sit 2007 joulukuussa joudun muuttaa takas Helsinkiin, ja ponin menettäminen oli ihan kamalaa. Mä en osaa ees sanoin kuvailla miten surullinen sekasin ja vihanen mä olin. Onneks pääsin sit kattomaa sitä kuitenki heti alkuvuodesta.

Eli tammikuussa 2008 mä menin kattomaan ponia, ja voi miten onnellinen mä olin. Meinashan siinä itku tulla, ja sit olinkin koko illan ponin luona. Ja koko viikonlopun. Siitä lähtien mä sit olin aika lailla joka viikonloppu Turussa, ainakin joka toinen kesään asti. Kesälomalla sit olin aluks Turussa ja sit lähin sukuloimaan, ja kesän lopussa sit sain Sandyn. Sillon lupasin iskälle, etten käy enää Turussa niin paljoa, kun oli pikkuinen koiranpentu hoidettavana.

Sit taas kävin epäsäännällisesti ponia moikkaamassa hoitamassa ja ratsastamassa. Sama jatku vuodesta toiseen, 2009, 2010 jne. kisoja käytiin ja monta mahtavaa muistoo ehtii mukaan. Myös niitä vähän huonompia ja epäonnistumisia. Välillä saatto olla jopa 4 kk tauko, et pääsin Turkuun, mut aina kun tulin niin tuntu siltä että kyllä se poni vaan muistaa. Ehkä se muistikin? Olin mä niin paljon tekemisissä sen kanssa ennen kun muutin pois, vaikka en ehtinytkään kauaa sen kanssa olla ennen sitä. Aina siitä päivästä lähtien, kun muutin pois ja mä oon kinunut itkenyt pyytänyt ja huutanut et ostettais Maara, välillä iskä on meinannut suostua, mut ei sit kuitenkaan. Kerran jopa iskä puhu entisen omistajan kanssa puhelimessa siitä, mut sit se vaan jäi. Välillä iskä teki hyvin selväks heti, ettei meille tuu koskaan mitään ponia, et ei oo varaa. Eikä varsinkaan Maaraa. Välillä omistaja oli myymässä ja välillä sanoi, ettei Maara lähde mihinkään, et on niin hyvä tuntsari.

Kesällä 2010 sit kaikki muuttu. Kesäkuun lopussa poni alko olemaan epäpuhdas ja ontu, meni tunneiltakin pois. Kävi klinikalla, kuvattiin takajalat mut mitään ei löytynyt, mut polvet oli kai kipeytynyt rasituksesta tms? ja irtoseinämää takakavoissa, jonka takia sanottiin et ei voi ratsastaa. Poni lomaili sit heinäkuun, ja heinäkuussa tuli viesti omistajalta et nyt lähtis halvalla. Soitin takasin päin ja kysyin mitä hän pyytää Maarasta, ja hän sanoi että tarjoa. Siinä hetken mietin ja sanoin, etten mä osaa yhtään sanoa. Ex. om. pyys sanomaan vaan jonkun summan, ja päädyttiin lopulta hyvään summaan. Sanoin, et ilmottelen takasinpäin, et pitää puhua iskän kans.

Sit alko suostuttelu. Lupasin maksaa ponin ite, jos iskä maksais ylläpidon. Loppujenlopuks se lupa tuli, ja sit soittelin exomistajalle ja iskälle ja ne soitteli toisilleen. Ihan ekat lukijat varmaan muistaakin, mun hehkutuspostaukset Maaran ostosta. Eikä tää kaikki käyny ihan heti tietenkään, et meni siinä ainakin viikko tai parikin et oli ihan selvää se, et poni tulee mulle heti kun on tallipaikka.

Ja voi miten epätoivoinen mä olinkaan jossain vaiheessa, kun olin selannut kaikki mahdolliset ilmoitukset ja tallit mitä vaan löysin kohtuullisten julkisten kulkuyhteyksien päästä ja kaikenlisäksi vielä kohtuuhintainen! Ei ollut helppoa ei. Puolituttu sit kerto yhestä paikasta, jonne sit laitoin viestiä, Maara pääsis pihattoon. Mut sit mulle ilmotetanki et pihatto tuskin ois hyvä vaihtoehto sen irtoseinämän takia. Onneks siellä sit oli kans heppakarsina vapaana, mikä ois puolet kalliimpi mut ei pahan hintanen kuitenkaan, niin päätin mennä kattomaan paikkaa.

Kävin sit kattomassa sen, vaikutti väliaikaiseks ihan hyvältä ja poni sit tuli seuraavana päivänä :) Ehkä mun onnellisin päivä. Mä en tajunnut sitä, et kaikkien näiden vuosien jälkeen se poni on todella mun oma. Iki oma, eikä enää kukaa muu vois päättää sen asioista. Mä saisin olla sen kanssa niin paljon kun vaan halusin. Eli siis joo, olin tosi onnellinen! Siellä tallilla oltiin sit kuukas vai pari, en muista tarkkaan, kunnes saatiin Korpisilta paikka missä siis majaillaan edelleen ja toivottavasti tulevaisuudessakin, niin hyvä paikka kyllä on :) Maara on muuttunut paljon paremmaksi, mut eihän tuo yllätys oo kun pääs sieltä ratsastuskoululta pois! 

Maara muutti uuteen kotiin 16.5.2012

Eli kaikki kuvat ovat vuodelta 2008