Min kära lilla ponny

Eipä mitään kovin kummosia oo tapahtunut, mut kirjottelenpa silti. Sunnuntaina mun kaveri oli mukana, pääs 6 vuoden jälkeen taas hevosen selkään! Olihan se hieman iso Maaralle, mut eipä tuntunu ponia haittaavan. Vähän se testaili, mutta tuli hyviä pätkiä. Aluksi pyörittelin heitä liinassa, ja kentän tyhjennettyä Ansku sai mennä itekseen. Laukka sujui ehkä parhaiten, ja Anskukin istui paremmin ja sai pidettyä kädet alhaalla ja hiljaa. Hyvältä se kyllä näyttä siihen nähden, että taukoa oli ollut 6 vuotta, eikä silloinkaan ollut kauaa ratsastanut. Annoin Anskun mennä pientä estettäkin, mihin Maara alkoi lopussa kieltämään huomatessaan, että Ansku oli ihan puhki poikki :D Kyllähän Ansku sieltä tais 6 kertaa alaskin tulla, mut poni on niin pieni, että häviää nopeasti alta. Menin itekkin vähän aikaa, ja tipuin myös pari kertaa. Kerran sille säälittävälle esteelle, kun tultiin vähän lujaa eikä paikkaa löytynyt. Toinen tippuminen tapahtuikin loppukäynneissä, kun löysäsin satulavyötä ja poni alkoi ravistelemaan, enkä osannut varautua yhtään niin humpsahdin suoraan mahalleni!

Eilen menin aluksi ilman satulaa, käyntiä aika pitkään. Pitäisi pikimmiten käydä ostamassa uudet kuolaimet, ei ole oikeen yhtään hyvää. Kokeilin hetken ajan suokkiruuna Turrea, mukava tapaus vaikka aika leveä Maaran jäljiltä! :D En mennyt kuin käyntiä ja vähän ravia, kun halusin takas ponin selkään. Oli jotenkin tosi avuton olo siellä!

Maara ei oikein toiminut ja olin ihan hämilläni mitä tapahtuu. Poni vain viskoi päätään ja juoksi alta.. Tulin sitten alas, ja Emma kehotti kattomaan aristaako selkäänsä. Aristihan se, ja aika rajusti.. Kävin sit hakemassa liinan ja gramaanit, jos saisin sen venyttämään eteenalas liinassa. Löysillä gramaaneilla poni vaan jolkotteli pää ylhäällä, joten ohjasajoin hetken ja pyrin sitä kautta samaaan ponin venyttämään kaulaa. Tallissa laitoin arnikaa selkään ja karsinan oveen lappu, että joka päivä loimi päälle.

Voi olla, että selkä on mennyt nyt jumiin kun viime viikolla oli pari vapaata, sen jälkeen pari rankkaa. Ja satula on leveä, niin sekin on voinut kipeyttää selkää. Nyt mennään ainakin tää viikko ihan rennosti maastakäsin, venytellään paljon ja puuhaillaan kaikkea mukavaa. Yritän saada hierojan ja satulansovittajan ensiviikoksi. Satulaa ei ainakaan laiteta, ennenkuin kaari saadaan vaihdettua.. :) Eiköhän se siitä taas!

Tänään päätin mennä tallille, kun Riia ilmoitti ettei pääse. Harjailin ponin todella perusteellisesti, sillä viimeaikoina mulla ei oo ollut kovin paljoo sille aikaa. Poni selvästi nautti kun sai perusteellisen ja rauhallisen harjauksen!  Laitoin ponin hetkeks karsinaan, kun lupasin Paudelle hakea sen ylläpitoponin tarhasta. Ehkä ei olis pitänyt, sillä pesupaikalle mentäessä poni käyttäytyi aluksi OK, mutta hetken päästä alkoi sikailemaan ja kun komensin, se hyppäsi taas kynttilänä pystyyn. Komensin vähän lisää, jollon poni lähti toiseen suuntaan juoksemaan, ja jäin puun toiselle puolelle, joten oli pakko päästää irti. Se juoksi takalaitsoille, joista sen sitten hain ja pyysin peruuttamaan, että vähän kunnioittais. Eikä mitä.. se lähti taas toiseen suuntaan sellasta pukkilaukkaa mun rämpiessä narun päässä. Periaate on, että irti en päästä jos vaan on mahollisuus pitää kiinni. Niinpä menin siellä ponin jalkojen välissä mukkelismakkelis ja about 15 metria mahalteni, mutta ainakin poni pysähty! Eikä ollut eka kerta, kun vedän mahaliukuria tuon ponin perässä.. :D

Paude tuli tallille ja päätettiin juoksuttaa Seppoa. Paude talutteli Maaraa kentällä sen aikaa, kun juoksutin Seppoa. Käyttäyty se melko hyvin, vaikka aluksi yritti vähän keulia ja laukannostoissa lähteä viemään.

Oli ihana tehdä Maaran kanssa maastakäsin hommia kiukuttelevan Sepon jälkeen! Ei, Seppo kyllä toimii aika hyvin Pauden kanssa maastakäsin, mutta olis se ihan hyvä, että se kunnioittais muitakin.. :D Maaran kanssa tein paljon siirtymisiä, pysähdyksiä ja peruutuksia. Tehtiin myös väistöjä ja polvistumisia pitkästä aikaa. Poni oli ihan super tuulella. :) Tuli niin hyvä mieli. Tallissa sitten tein vielä porkkanavenytykset, jalkavenytykset ja selkävenytykset.

Toi poni on vaan tärkeintä mulla, enkä osaa ees aatella mitä tekisin enää ilman sitä. Vaik se ajaa mut toisinaan hulluks, niin se on pieni haitta verrattuna miten onnelliseks se mut saa. Pitäkää ihmiset kaikki kiinni rakkaista poneistanne niin pitkään, kun vaan pystytte! Se on parasta elämässä.

Ainiin, ja Pauden pikkusisko alkaa ehkä ratsatsamaan Maaralla. Kovin kokenut se ei ole, mutta mä pidän sille tunteja Maaralla ja mistä sitä tietää, näkyykö niitä vielä joskus kisaradoilla. :)

Eiköhän siinä taas ollut kaikki vähäksi aikaa. Palaillaan! :)

Tässä vielä tällänen superlaadukas kuva :D Mut poni <3