Homman nimi on siis se, että sinun täytyy kertoa millainen hevosenomistaja olet. Mitä haluaisit itsessäsi parantaa, ja mistä asioista olet ylpeä? Muistattehan olla rehellisiä, muuten tästä menee kokonaan maku. Jokainen postauksen kirjoittanut voi haastaa 3 henkilöä tekemään tämän.
Haastan: http://sannasponylife.blogspot.com/ , http://kouluponi.blogspot.com/ ja http://my-chianti.blogspot.com/
Alotetaan vaikka niistä negatiivisistä puolista. Olen melko lyhytpinnainen, ja turhaudun helposti. Vaikka tiedostaisin virheeni, ja turhautuminen johtuu itsestäni, puran sen helposti poniin. Harvoin hoitaessa, mutta ratsastaessa menetän malttini turhankin helposti. Saatan hermostua esim. jos poni juoksee alta ja silloin karusti repäsen ponin pysähdykseen tai suoraan aitaa päin. Olen paininut tämän asian kanssa melko pitkään, ja nykyään pystyn hallitsemaan itseäni sen verran, että heitän mielummin ohjat pois ja lasken kymmeneen. Koitan aina rauhoittaa itseni, koska tiedän kuinka väärin on syyttää hevosta omista virheistään ja siitä tulee kamala olo jälkeenpäin. Maastakäsin työskenneltäessä olen ehdottoman tarkka, että poni kunnioittaa minua. Pyrin olemaan johdonmukainen johtaja, ja tehdä asiat selvästi. Huonoina päivinä rykäisen narusta ehkä turhankin lujaa, mitä tilanne vaatisi. Läpsästä saatan, jos Maara kiukuttelee tai tekee jotain tyhmää, mutta en todellakaan lyö ja harvoin läpsäsen lujempaa, kuin on tarkoitus. Yleisesti ottaen en tuomitse fyysistä kurittamista, mutta alistamisen kyllä. Eli näpäytys/muistutus vaikka riimunnarulla on ihan okei, jos poni toimii tyhmästi. Mutta kerta riittää, turha alistaminen on aivan turhaa.
Toinen asia, mikä ärsyttää itseäni on saamattomuus. Olen _todella_ saamaton soittamaan esim. satulansovittajalle, hierojalle tms. Luulen kyllä, että takana on se, että olen melko ujo. On aika iso kynnys soittaa jollekkin tuntemattomalle. Esim eläinlääkärille ja kengittäjälle on helppo soittaa, mutta vähän vieraammille soitot vaan venyy ja venyy. Lisäks oon melko hajamielinen. Pyrin kuitenkin hoitamaan kaikki ponin asiat tunnollisesti -jos on jotain akuuttia, niin pystyn toimimaan heti. Ratsastuksen jälkeen ponia ei tule aina arkisin hoidettua hyvin, mutta viikonloppusin pyrin korvaamaan "menetetyn ajan". Tosin nyt, kun ei voi ratsastaa, menee hoitotoimenpiteisiin reilu tunti, mistä poni selvästi nauttii ja huolto pelaa.
Ajattelen kuitenkin aina ponin parasta, ja pyrin pitämään sillä säännöllisen liikutuksen. Jos en itse pääse tallille, pyydän jonkun liikuttamaan sen, jos se on välttämätöntä. Enkä ikinä jätä ponia seisomaan rankemman päivän jälkeen. Puuhailen ponin kanssa monipuolisesti, milloin maastossa, maastakäsin, kouluilua, puomeja ja esteitä. Esteitä pyrin hyppäämään ainoastaan kerran viikossa, joskus saatan hypätä pari kertaa, jolloin toinen kerta on todella kevyt "yhden esteen treeni". Joskus Maara saa lomaa, eli jätetään kaikki treenaus ja vaan pidetään kivaa ja tehdään hauskoja juttuja, ettei homma mene liian vakavasti. Tarkastan jalat aina huolella, ja lähes aina muistan ottaa kaviotkin. Nautin ehkä enemmän Maaran kanssa kaikesta puuhailusta, kun sillä ratsastamisesta. Vaikka olen äkkipikainen, tempperamenttinen ja välillä vähän laiska, ei Maaralta ainakaan rakkautta puutu! :)
 | |||
| "Niin mitä sä halusit mun tekevän??" |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti