Paluu bloggaukseen ja mietiskelyjä..

Anteeksi taas kamalan pitkä postaustauko.. Aika taas melko kortilla. Viime viikonloppuna hyppäsin lauantaina, sunnuntaina menin palauttavan gramaaneilla. Hyppykerta ei ollut kovin onnistunut, pohja oli vähän huono ja muutenkin oli taas vähän hösläystä.. Sunnuntaina poni toimi tosi kivasti, ja meninkin vajaa 30min.

Maanantaina oli vapaa, ti ja ke Riia meni ja to ja pe vapaata.. Torstaina en ite ehtinyt hammaslääkärin takia käydää, ja perjantaina Riia joutu perumaan. Tänään olikin pitkästä aikaa valmennus! Alkuverkoissa poni oli tosi rento ja ihanan rauhallinen vapareista huolimatta. Kun alettiin tekemään tehtäviä, ilmeni erinäisiä ongelmia mm. mulla liian pitkät ohjat, kuolain ei oo todellakaan hyvä ponille, sen huomasin tänään! Pitää käydä ensiviikolla ostamassa kumikolmipala.

En ollut kovin tyytyväinen itteeni tänään, mut aina ei voi sujua. Lisäksi otin valmentajan kanssa esille asian, jota oon yrittäny olla miettimättä. En vaan pysty kehittymään kovin paljoa Maaran kanssa, kun se on niin pieni. Pituudesta johtuen en saa alapohjetta kiinni, ratsastan helposti pitkällä ohjalla joista syntyy taas vaan lisää ongelmia. Lisäksi hypätessä hevonen tasapainottaa alastulon kaulallaan, mutta miten se voi kun mä oon niin pitkä, että mun oma paino tulee sinne kaulan päälle? Ei ihme, että isommilla esteillä Maaran tasapaino järkkyy.

Joten mulla on kaks vaihtoehtoa: Myydä Maara, jos oikeesti haluun kehittyä tai pitää Maara ja ratsastella vähemmän tavoitteellisesti- ainakin estepuolella. Päädyin tietenkin jälkimmäiseen, en ikinä myis Maaraa muuten, kuin pakon edessä. En vaikka se eväis mun omat kehittymismahdollisuudet, en mä oon niin kunnianhimonen, että vaihtaisin Maaran. Maara on kuitenkin mun harrastusYSTÄVÄ, ja pidän sitä sen itsensä vuoksi. Se ei ole mulle pelkkä harrastusväline, jonka vaihdan kun mahdollisuudet kehittyä päättyy. Enkä tässä tuomitse ihmisiä, jotka myyvät ponin esim. ponivuosien loputtua. Jokainen tekee omalla tavallaan, ja mun tapa on pitää mun rakas pieni poni. Jokaisella on kuitenkin omat ja erilaiset päämäärät, tavoitteet, unelmat..

Ja tietenkin voidaan tavoitteellisesti treenata koulua yms. ja niinkuin valmentaja sanoi, sillon mun pitää vaan itse hyväksyä mun omat virheet, jotka johtuu omasta pituudestani. Mut kerran estekisat jää luultavasti meiän viimeisiksi, ehkä kotitallilla mennään pikkuluokkia joskus. Kotonakin hypätään enää selästä käsin max. 60cm.

Ehkä joskus löydän jonkun pikkupilotin, joka ois tarpeeks pieni, taitava ja rohkea, että voisi kilpailla Maaralla estepuolella :)